Tänä vuonna loman aloittamisen kanssa ei aikailtu, suvivirren jälkeen vedin välittömästi rinkan selkään, ja lentokenttäkyyti odottikin jo koulun pihassa. Oh, olisin voinut maksaa jo pelkästä fiiliksestä, niin mahtava se oli! Suunta Helsinki-Vantaalle, siitä edelleen Wienin ja Zagrabin välilaskujen kautta Dubrovnikiin, jossa odotti autokyyti Budvaan, Montenegroon. Yksi potkurikonekyytikin tuli matkalla koettua, mutta tällä kertaa se sujui oikein hienosti, ehkä jopa hälvensi vähän propellikonepelkoa :)
Perille Budvaan saavuimme yöllä. Hotelli oli todella hieno. Huoneet olivat ihan uudet, tilavat ja ilmastoidut. Mahtava alku! Aamulla ulkona odotti iso yllätys. Yön pimeydessä olin missannut täysin maisemat, ja yhtäkkiä heräsin vuorten keskeltä, meren rannalta. Kaikki näytti upealta, mihin tahansa katsoinkin. Montenegro oli yllättävän kehittynyt. Oli modernia ja puhdasta, tiet olivat hyvässä kunnossa, jopa raanavettä olisi kaiketi voinut juoda, en tosin uskaltanut ottaa riskiä. Elinolot eivät siis tältä osin juurikaan poikenneet Suomen oloista.
 |
| Maisemaa vanhasta kaupungista. |
 |
| Maisemaa Sveti Nikolalta. |
 |
| Koko Budva vuorilta käsin. |
 |
| Näköala aurinkotuolista. |
Aamupäivät käytimme enimmäkseen auringonottoon. Tosin emme jääneet Budvan päärannalle, sitä en liiemmin kehuisi. Sen sijaan otimme taksin milloin minnekin, Montenegrossa taksilla ajelu oli suomalaiselle opettajalle puoli-ilmaista. Löysimme upeita rauhallisia rantoja, vesi oli turkoosia, todella puhdasta, ja maisemat toinen toistaan upeampia. Yksi aamupäivä vietettiin myös Sveti Nikolan saarella. Iltapäivisin sitten kierreltiin Budvaa jalkaisin, iltaisin maisteltiin paikallisia viinejä. Valkoviinit olivat hyviä ja edullisia, samoin ruoka oli ainakin minun makuuni. Tosin aika lähellä suomalaista ruokaa. Erityisesti suosittelen maistamaan vartaita.
Viimeisenä reissupäivänä lähdimme tutustumaan maan pääkaupunkiin Podgoricaan. Matkalla pääsimme ihailemaan maisemia tosi korkealta vuoristosta. Saavuimme linja-autoasemalle, ja menimme turisti-infoon kysymään karttaa. Karttaa ei ollut saatavilla, sillä työntekijöillä ei ollut avainta karttakaappiin. WTF? Kymmeneltä olisi vasta saapunut paikalle joku, joka olisi meille voinut kartan myydä. Vieressä oli juna-asema, joten kokeilimme sieltä. Palvelu oli vielä kehnompaa, täti vain kohautti olkapäitään koko kymykselle. Muutenkin tuntui kuin olisimme matkustaneet ajassa taaksepäin, ja lisäksi siirtyneet johonkin Neuvostoliiton syrjäiseen kolkkaan. Juna-asema oli järkyttävä bunkkeri, ja kaikki muukin ympärillämme oli vanhaa ja rähjäistä.
 |
| Ferrarit :) |
Kartan toivossa suuntasimme lähellä näkyvään rötisköön, jonka katolla oli kyltti "Hotel". Sisältä hotelli olikin oikein hieno ja henkilökunta auttavaista. Kysyimme respan neidiltä, mihin Podgoricassa kannattaa mennä, mitä nähtävää kaupungissa on. Neiti purskahti nauruun ja ilmoitti ettei kaupungissa ole mitään nähtävää :D Siltä se kieltämättä ensi silmäyksellä vaikuttikin. Löysimme kuitenkin keskustan kauppoineen ja ravintoloineen. Mukaankin tarttui jotain: yllätys yllätys uudet Puman tennarit.
 |
| Nostetta :) |
Vikana päivänä palattuamme Budvaan pääsin vielä vetovarjolennätykseen, PARASTA :) Olin tosin kokeillut vetovarjolentoa jo viime kesänä Alanyassa, joten ei jännittänyt enää ihan niin paljon. Maisemat olivat ylhäältä käsin henkeäsalpaavia. Hauskaa oli myös, kun ihmiset alhaalta vilkuttelivat ja huutelivat, ja olivat lähes yhtä liekeissä kuin itse lentäjät. Budvassa ei siis lennelty vielä ihan koko aikaa, eikä se muutenkaan ollut turistirysä pahimmasta päästä. Muita huvituksiakin keksittiin, kuten polkuveneily ja törmäilyautot :)
 |
| Sadekuuron jälkeen. |
Yhteenvetona, Montenegro oli maisemiltaan vertaa vailla, meri ja vuoristot samassa paketissa. Vesi oli puhdasta, ruoka hyvää ja halpaa, eikä turisteja ollut vielä liikaa. Menisinkö uudestaan? Hmm, en ainakaan ihan heti, maailma on ihan pullollaan näkemisen arvoisia uusia paikkoja. Niin suurta vaikutusta ei Montenegro tehnyt, että jättäisin väliin uuden kokemuksen sen takia. Suosittelisinko muille? Ehdottomasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti