Lontoo 30.10 - 3.11.2015

Plääh, olen vältellyt tän tekstin kirjottamista, koska tuntuu että tää reissu meni niin sumussa ja huolestuneessa olotilassa, että ei ole mitään sanottavaa. Sitten muistin, että toissa kerralla Lontoossa olin mahataudissa (jonka olin kylläkin tuonut Suomesta mukanani), ja viime kerralla myrkytettynä vielä kamalammassa olotilassa. Joten eipä tämä reissu nyt ainakaan pahemmin mennyt :D Ja oikeesti ehdittiin tekemäänkin paljon, sanottavaa siis varmasti löytyy :) 

Tää oli siis mun viides kerta Lontoossa. Tällä kertaa huolenani oli vähän päälle puolessa matkassa oleva raskaus, joka oli pari viikkoa ennen reissua ryhtynyt aiheuttamaan hurjan paljon supistuksia. Muutenhan raskaana reissaamisessa ei ole mitään ongelmaa, nämä olivat tämänkin kersan seitsemäs ja kahdeksas lento jo :D Mutta jos raskaus ei etenekään normaalisti vaan tulee ylimääräistä huolta, olisi sitä niiiiin mielellään Suomessa, missä sekä äitien että vastasyntyneiden hoito on maailman huippua. Lontoo oli kuitenkin varattu jo keväällä ennen kuin raskaudesta oli tietoakaan. Painiskelin pitkään erilaisten ajatusten kanssa, lähtisinkö ollenkaan vai peruisinko koko jutun. Yhdessä miehen kanssa päätettiin kuitenkin, että lähden jos neuvolalääkäri siihen antaa luvan. Kävin siis vielä samalla viikolla tarkastuksessa ja lähtölupa irtosi. Matkaan siis!

Day 1 

Kahden kaverimme kanssa lähdimme porukalla matkaan. Tavattiin lentokentällä, vetäistiin napaan bugerit ja hypättiin Finskin kyytiin. Lentomatka oli naurettavan lyhyt :D Viime aikoina kun on tullut harrastettua lähinnä noita kaukomatkoja. Silti lento oli ihan riittävän pitkä, sillä olin kireänä kuin viulun kieli ja itku kurkussa koko matkan. En jännitä lentämistä yleensä, mutta nyt tuntui siltä, että pahinta on jos synnytys käynnistyy tai jotain muuta sattuu kesken lennon. Valitettavasti en saanut istua Jarin vieressä, joten ei ollut edes ketään rauhoittelemassa ja pitämässä kädestä. Perille kuitenkin päästiin onnellisesti :) 

Saavuttiin Heathrowlle aika myöhään, metroiltiin keskustaan ja etsittiin hotelli. Siellä sitten kävi heti ilmi, että vaikka oltiin varattu ja maksettu kaksi huonetta, vapaita huoneita löytyi vain yksi. Ja sekin vain kahdelle hengelle. Voihan peräseinä, ei taas!! Hetken asiaa selviteltyään respan setä sai kuitenkin toisen huoneen järjestymään hotellin kellarikerroksesta. Tätä huonetta ei selvästikään oltu suunniteltu vieraskäyttöön, mutta löytyipä sieltä kylppäri, sängyt ja jopa pyyhkeet. Toinen huone oli minimalistinen koppero, mistä löytyi kyllä sänky ja kylppäri, mutta ei pyyhkeitä. Hotelli oli kaikin puolin melkoinen murju, mutta tätä tämä Lontoossa on. On valittava sijainnin ja tason välillä. Me oltiin valittu sijainti. Läheltä keskustaa ei vaan saa mitään inhimillistä huonetta inhimilliseen hintaan. Ensin tuntui ihan epätoivoiselta koko paikka, mutta hei, kyllähän täällä taas muutaman yön viettää, on sitä pahemmissakin murjuissa yövytty. Ekana iltana tuli jopa lämmintä vettä, valitettavasti tämä ilottelu kuitenkin tyssäsi myöhemmin. 

Tääl me ny ollaa, puhelinkopis ;)

Day 2

Aamupala oli hotellin muuhun tasoon nähden hyvä. Ei se siis hyvä ollut, mutta sen pystyi kuitenkin syömään ;) Aamupalaksi oli croissantteja, joita syötiin kasat per naama :D Tarjolla oli vain kahvia, mutta teetäkin sai kunhan uskalsi käydä keittiöstä pyytämässä. Täydennettiin vielä aamupalaa lähi-Starbucksin juomilla, ja otettiin suunta London Eyelle. And once again: I FLEW THE EYE!! Mulle tämä oli jo kolmas pyörähdys kyseisessä hyrrässä, muut nauttivat kyydistä ekaa kertaa. Ennen lentoa käytiin myös katsomassa Lontoo-aiheinen 4D-pätkä, kuten asiaan ja lippujen hintaan kuuluu. Olihan se taas hienoa, se pyörähdys :) Tietysti katseltiin ja kuvattiin myös Big Ben ja oheisrakennukset. Ja syötiin lounasta italialaisessa ravintolassa. 

Maisemia London Eyesta. Kyä kelpaa :)

Lounaan jälkeen palattiin hotellille. Meiän huoneessa oli käynyt "siivooja". Se oli hiukan siirtänyt peittoa sängyllä, mutta ei sitten kuitenkaaan ollut pedannut petiä. Lisäksi kylppäriin oli jätetty puhdas lattiapyyhe, ja siinä kaikki. Oli siinäkin siivous! Miksi se ylipäätään edes kävi täällä, jos aikeena ei ollut kuitenkaan siivota?!! No sama sen väliä, melkoinen läppä tämä hotelli on joka tapauksessa. Muut lähtivät Hyde Parkiin puistokaljalle, mutta valitettavasti mä kaipasin supistusten takia lepoa ja jouduin jäämään yksin siihen haisevaan kamalaan luukkuun lueskelemaan :( Myöhemmin muut tulivat nappaamaan mut taas matkaan, ja lähdettiin Oxford Streetille. Katseltiin paikkoja, syötiin illallista ja pyörähdettiin muutamassa kaupassa. Kivaa, tässähän pääsee taas ihan Lontoo-tunnelmiin :) Kun palailtiin takaisin hotellin hoodeille, muut jatkoivat vielä yksille pubiin, minä jouduin taas menemään vankiselliini lukemaan :/ 

Iso Ben nökötti paikallaan, as always. 

Day 3

NFL-dayyyy!!! Eli tänään päästään itse asiaan, tämä oli matkamme pääasiallinen syy ja tarkoitus. Mennään siis katsomaan NFL:ää Wembleylle, kivaa :) Stadionille pääsee tosi näppärästi metrolla. Vaikka oltiin todella ajoissa liikenteessä, väkeä oli paikalla jo PALJON. Niinpä jouduttiin joustamaan suunnitelmista ja ottamaan ruokaa sieltä mistä sitä vielä oli mahdollista saada. Tällä kertaa se oli valitettavasti Mc Donald's. Silti, mäkkäri on aina parempi kuin ei ruokaa ollenkaan, se tulee reissun päällä muistaa!! 

Fanit valmiina matsiin :) On se Wembleykin vaan HUGE!!

Stadion oli huikeen suuri, ja itse peli tietty parasta mahdollista viihdettä!! Alan olla ihan koukussa tähän lajiin ;) Tänään Wembleyllä otteluna oli Detroit Lions - Kansas City Chiefs. Me oltiin tultu Chiefsiä kannattamaan, yksi meistä kun on intohimoinen fani, ja tämä reissu oli hänen synttärilahjansa. Punaset ja keltaset Chiefs-liput liehumaan siis :) Matsi oli mahtava, ja voittajinahan sieltä saatiin kotiin lähteä ;) Chiefs vei pelin lukemin 45 - 10. Mulla oli ajoittain keskittymisvaikeuksia ja kurja olla kun supisteli, mutta lopulta jäin kuitenkin tästäkin kokemuksesta plussan puolelle. Ehdottomasti reissun paras päivä, kannatti kyllä tulla!!

Hakkaa päälle Kansasin poika!!

Paluumatka ei soljunutkaan ihan yhtä sujuvasti kuin saapuminen. Nyt kun koko sakki halusi sinne metroon kerralla, jouduttiin odottelemaan ryysiksessä aika pitkään. Lopulta kun kotikulmille päästiin, mä olin taas kerran niin puhki, että kiskaisin iltapalaksi vaan Starbucks-leivän ja kaakaon ja painuin selliini lepäämään. Muut kävivät vielä illallisella. 

Day 4

Tänään on shoppailupäiväääääää :) :) Rakastan Lontoossa shoppailua!! Koska mun vointi on ollut kovin ailahtelevainen, jouduin kuitenkin heti tekemään päätöksen, etten voi kiertää kaikkia Oxford Streetin kauppoja vaikka haluaisinkin :( Siispä priorisoitiin Jarin kanssa, ja päätettiin käydä ensisijassa tärkeimmät puodit. Jarille löydettiin mielettömän hyviä farkkuja ja tietty Puman tennarit :D Myös meidän pieni, kovasti potkutteleva matkaseuralaisemme sai Lontoosta ensimmäiset Pumansa <3 Mun oli mahani kanssa vähän turha hirveesti sovitella. Ei se vielä mikään massiivinen ole, mutta nyt jo kuitenkin selvästi olemassa. Ja kun olin päättänyt, että en mitään raskausvaatteita ostele, vaan venytän vanhoja riepujani ja ostan sitten mieluummin raskauden jälkeen uutta. Sikamageet reenihousut mun oli tietty kuitenkin pakko ostaa, yks huppari ja Primarkilta tietysti niitä punnan ryysyjä kasa. Erityisesti suosin Primarkin trikoopaitoja. Ehdittiin parahiksi kävellä Oxford Street päästä päähän ja tsekata tärkeimmät kaupat, kun supistelut taas alkoivat. Siispä jouduttiin surauttamaan taas hotellille hiukan lepäämään. Tällä kertaa Jari tuli mun mukaan, eikä tuntunut siltä että olen vankilassa :) Kun muutkin sai shoppailut päätökseen, mentiin vielä porukalla illalliselle. Kaiken kaikkiaan tää päivä oli kyllä hyvä :)

Like father like daughter <3

Day 5

Tänään koittaa kotimatkan aika. Vitsit, Lontoossa ois voinut tehdä niiiiiiin paljon enemmän!!! Mutta näissä olosuhteissa olen suoritukseeni silti ihan tyytyväinen, parempaan en olisi tässä tilanteessa pystynyt. Ohuesti silti harmittaa, ja erityisen huolissani olen siitä, että olen latistanut pahemman kerran muidenkin matkafiilistä :( Etenkin Jarin, joka iltaisin joutui mun itkut huoneessa kuuntelemaan, kun olin niin kovin huolissani ja peloissani. Yritin kyllä olla valittamatta, ja urheasti menin yksikseni vankiselliini ja yllytin muita vielä jatkamaan iltaa vaikka itse jouduinkin lepäämään. Kaikki vannoivat, että en ole onnistunut reissua pilaamaan, mutta mitäs muutakaan ne mulle olisivat voineet sanoa? ;) Toivon silti, että päästään samalla porukalla reissuun vielä uudestaan, niin että mäkin pysyn vauhdissa mukana ja voin olla oma itseni. Niin ja se musikaali Lontoossa, mistä olen Jarille tuhannet kerrat vouhottanut, jäi nyt myös näkemättä :( Voihan nyyh!! Mutta sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa: pakko palata ;) 

Joka tapauksessa tänä aamuna pakkailtiin laukut, otettiin ne mukaan ja suunnattiin Buckingham Palacelle. Tarkoitus oli katsoa vahdinvaihto, ja suunnata sen jälkeen lentokentälle. Aiemmin en olekaan onnistunut vahdinvaihtoa näkemään, joten sainpas yhden ihan uuden Lontoo-kokemuksen tältä reissulta minäkin :) Melkoinen pelleshowhan tuo koko krumeluuri on :D :D En voi käsittää että jossain nykyaikana vielä harrastetaan jotain noin älytöntä :'D Mutta paljon oli sakkia katsomassa ja kovin olivat virkaintoisen oloisia vahdit ja soittokunnat. 

Karvapäät pelleseremoniassa...

Ennen kentälle surauttamista tehtiin vielä viimeiset ostokset. Mä lautapelifriikkinä ostin huojuvan tornin, jossa palaset ovat luita ja tornin päällä komeilee pääkallo. Sopii hyvin matkamuistoksi, sillä tänä vuonna vietettiin tosiaan halloween täällä Lontoossa. Kentällä turvatarkastuksessa multa alettiin penäämään että mitä mulla oikein on hupparin alla. Yritin siinä änkyttää, että olen raskaana. Vastaus ei miellyttänyt virkailijaa, ja hän jatkoi penäämistään. Kaivoin passin taskusta, näytin että muuta ei nyt vaan ole ja painelin porteista. Päästiinhän siitä sitten onneksi. Ihan hevillä en olisi vauvaa ruvennut siihen hihnalle meinaan kaivamaan :'D Kentällä syötiin ja törsättiin viimeiset punnat. Olin selviytynyt tästäkin matkasta niin hyvin, että sain 30 pounds special awardin <3 Se oli tällä kertaa Escadan tuoksu, ihanaa :) 

Paluulennolla supisteli taas jonkin verran, ja olin jälleen ihan paskanjäykkänä koko matkan. Nähtiin lennon aikana revontulia, se oli kyllä kiva bonus :) Vaikka toisaalta oli haikea fiilis jättää Lontoo kun niin paljon oli vielä tekemättä ja näkemättä, olin kuitenkin äärimmäisen helpottunut, kun koneen renkaat koskettivat Helsinki-Vantaan kiitorataa. Home sweet home!! Tässä tilanteessa mä nyt vaan mieluiten olen Suomessa. Päästiin siis kaikki takas kotiin yhtenä kappaleena, voidaan olla iloisia :) Vaikka jännitin ja pelkäsin itseni melkein hengiltä ennen matkaa ja sen aikana, kaikki meni kuitenkin hienosti, ja meillä oli lopulta varsin onnistunut ja hyvä reissu :) Lontooseen palataan silti vielä, sinne pitää aina palata ;) 

Buenos Aires, Iguazu & Rio de Janeiro 1 - 13.7.2015

Meiän piti tänä kesänä mennä Islantiin. Oltiin varaamassa matkaa, ja mopo lähtikin yllättäen ihan totaalisesti keulimaan :D Tuli sitten varattua pieni Etelä-Amerikan kierros. Sinne siis!

Day 1 

Reissu alkoi busseillessa ensin Nokialta Tampereelle, sitten Tampereelta Paunulaisella Helsinki-Vantaalle. Siellä syötiin ja ostettiin matkaan mukaan TUCit ja Daim-snacksit. Nää on välttämätön asia olla mukana joka reissulla!! Sitten Finnair kiidätti meiät Pariisiin. Siellä vaihto meni tiukemmaksi kuin alunperin piti, joten oltiin tosi kiitollisia että tuli syötyä jo Helsinki-Vantaalla, muuten olis taas jäänyt syömättä. Charles de Gaullella hypättiin Air Francen kyytiin kohti Buenos Airesia. Kyseessä on 12 tunnin lento, argh! Onneksi Air Francella oli hyvät safkat ja ihan kohtuullisen tilavaa jopa :) Jossain vaiheessa matkaa kone teki ihan jäätävän loikan, niin että oikein pelästyin. Onneksi Jari huomasi, että oltiin juuri päiväntasaajan kohdalla, että sehän siinä vaan tuli ylitettyä pikku rytinällä ;) Muutenkin turbulenssia oli hiukan, mutta ei mitään paniikinarvoista.

Day 2

Paikallista aikaa noin 8 am laskeuduttiin vihdoin Buenos Airesiin. Oltiin poikkeuksellisesti varattu reissu matkatoimiston kautta, kun tarjolla oli aika näppärä paketti ja ennen kaikkea huokeaan hintaan. Itse pala palalta varaamalla homma olisi käynyt kalliimmaksi! No tämän seurauksena meitä piti sitten olla kuljettaja vastassa lentokentällä. No olihan hän, mutta vastassa oli myös opas. Voihan poro sentään, ollaan niin tottuneita omatoimimatkaajia, että oppaan kanssa small talkaaminen tuntuu lähinnä ahdistavalta ;) Ja ollaan muutenkin reissaamisesta ihan puhki! BA:n liikennne vaikuttaa aika hullulta, joten ollaan kyllä kiitollisia että saadaan vaan istua kyydissä ja liikutaan itsestään hotellille. Matkan aikana kävi  myös ilmi, että argentiinalaiset ovat vähän kuin suomalaiset, ne ei small talkaa turhaan. Opas kertoi sen minkä tarvitsi, mutta turhat jorinat jätettiin sikseen. Sama ilmiö oli havaittavissa argentiinalaisten kanssa asioidessa muutenkin, kiva :)

Päästiin hotellille ja saatiin huone heti. Meiän huoneesta on näkymät Buenos Airesin kuuluisalle Obeliscolle, eli ihan aitiopaikoilla ollaan! Freesauduttiin huoneessa hiukan, mutta päätettiin kuitenkin lähteä vielä tänään kaupungille, onhan vasta aamu vaikka ollaankin ihan puhki. Heinäkuussa BA:ssa vallitsi samanlainen sää kuin Suomessa syyskuussa. Takkia, kaulahuivia ja sormikasta sai siis olla mukana. Me oltiin kuitenkin itseasiassa varauduttu jopa kylmempään säähän, joten nää oli ihan ilahduttavat lämpötilat meille :)

Tehtiin kierrosta kaupungilla. Etelä-Amerikan kohteista oli peloteltu hullun lailla etukäteen. Nyt paikan päällä kaupunki vaikutti kuitenkin oletuksia turvallisemmalta ja modernimmalta. Meininki oli samantyyppistä kuin muissakin suurkaupungeissa, sen enempää en osannut pelätä. Toki kaikki, myös paikalliset, pitivät kiinni laukuistaan, että ilmeisesti ryöstön uhka on täällä todellinen. Joskushan käy niin, että turistit erottuvat joukosta sillä, että puristavat tiukasti laukkujaan kun muut kulkevat huolettomina. Heti ensi kosketuksesta kaupunkiin voi havaita, että täällä ei todellakaan puhuta englantia. Me ei osata espanjaa, mutta se ei haittaa, argentiinalaiset kyllä haluavat ymmärtää ja tulla ymmärretyiksi, ja silloinhan homma sujuu vaikka millä kielellä, kun vaan haluaa sen sujuvan :) Kierreltiin vähän kaupunkia ja kauppoja, ja käytiin syömässä. Sitten palattin hotellille koomailemaan, jo ennen iltakuutta.

Obelisco ja BA:n katukuvaa.

Day 3

Kepeiden 12 tunnin yöunien jälkeen olo on vihdoin taas jotakuinkin kuin ihmisellä. Käytiin aamupalalla, köllöteltiin hetki huoneessa ja lähdettiin sitten lenkille. GPS-jälkien keräily jatkukoon :) BA:ssa on niin paljon porukkaa liikkeellä ja niin ahtaat kadut, että kaupungin halki on turha kuvitella juoksentelevansa. Käveltiin siis suosiolla eka kilometri, ja käynnistettiin GPS:t vasta päästyämme puistoon. Puistossa oli kilsa kilsalta merkitty Gatoraden juoksureitti. Hölköteltiin ensin se, mutta sehän ei meille ihan vielä riittänyt, vaan jatkettiin kierrosta Egologiska Parkissa. Oli ihan makeeta juosta itseään korkeampien kaislojen ja muiden eksoottisten kasvien ympäröimänä, sieltä täältä vilahteli näkymät Atlantille.

Lenkin jälkeen lähdettiin kaupungille. Täällä kuuluu syödä paikallisessa parillassa, joten mekin päätettiin kokeilla sellaista. Sujuvasti tilattiin espanjaksi ei ihan tiedetty mitä, ja taivas varjele mitä sieltä tuli :D Ruokaa oli tolkuttomasti, suurin osa siitä oli lihhoo. Oli kaikkea verimakkarasta ohutsuolen kautta ribseihin, uuuuhhhh... Kaikki liha oli raakalaismaisen käsittelemätöntä rustoineen, putkineen ja pätkineen. Olihan tämä kieltämättä KOKEMUS, mutta nautinnosta ei kyllä voida puhua...

Taivas varjele mitä sieltä tulee...

Muuten tämä päivä pitikin sisällään yleistä kaupungilla hengailua, tuliaisten ostamista, illallista ja lueskelua hotellihuoneessa. Huomenna sitten suoritetaan ;)

Day 4

Aamupalan jälkeen surautettiin heti metrolla Alto Palermon ostoskeskukseen. Kierreltiin kaupat suhteellisen pikaisesti, ja aloitettiin meiän Buenos Aires -kävelymaraton. Ennen lounasta käytiin kiertämässä Botanic Jardin, sitten murua rinnan alle ja kohti Buenos Aires Zoota. Eläintarhoissa tuppaa aina tulemaan jonkun puolesta paha mieli. Tämä ei ollut poikkeus. Mutta tarhassa juoksenteli aivan vapaina äärimmäisen suloisia pampajäniksiä, ne oli kyllä ilahduttavia ja ihastuttavia :)

Pampajänö <3

Eläintarhan jälkeen jatkettiin kävelyä puistojen halki. Täällä puistot on tosi kauniita ja hyvin hoidettuja, ilo niitä oli kierrellä :) Oli ruusutarhaa ja lemmensiltaa <3 Vaikka kierreltiinkin puistoissa, pidettiin kuitenkin kaiken aikaaa kurssi tiukasti kohti Floralis Genericaaa, kavereiden kesken rautakukkaa. Sitä taivasteltiin hetki, olihan se toki vakuuttava. Sitten oli näkemättä enää kuuluisa Recoletan hautausmaa. Se löydettiin pian, mutta ikuisuus niitä muureja piti kiertää, ennen kuin löytyi portti mistä mennä sisään. Sinänsä ihan maineensa veroinen paikka, tosi spooky. Jokainen hauta on siis pieni mökki/talo/rakennus, joita on sisustettu eri tavoin. Joissain oli kuvia, joissain kukkia, joissain alttari... Useissa hökkeleissä myös arkku oli siinä ihan esillä, urgh, pthyi! Enpä kyllä ihastunut paikkaan, en ymmärrä miksei kuka tahansa mieluummin kasva ruohoa jossain missä ihmisten on helppo hengittää.

Rautakukka, siinä se nyt on!

Recoletasta päästyämme haukattiin välipalaa ja lähdetiin power walkaamaan hotellille. Huomattiin, että joka puolella on poliiseja. Siis ihan joka puolella!! Mitä ihmettä tapahtuu? Alkoi jo vähän jänskättää, ja power walk sai vielä vähän lisäpoweria. Mitä lähemmäs Obeliscoa tultiin, sitä enemmän poliiseja oli, yhä hurjemman näköisissä mellakkavarusteissa yhä hurjemmilla panssaroiduilla ajoneuvoilla. Myös televisioväkeä oli paikalla yllin kyllin. Hotellin respasta kysäistiin asiaa, ja selvisi, että parhaillaan pelataan Copa American finaalia, jossa pelaavat vastakkain Argentiina ja Chile. Niinpä tietysti, jalkapallokansa. Ei muuta kuin huoneeseen, pikaisesti telkku auki ja peliä seuraamaan! Ehdittiin nähdä parahiksi toinen puoliaika, jatkoaika ja rankkarikisa. Lopulta Chile vei voiton tiukassa matsissa. Jännityksellä odotettiin, mitä pihalla alkaa tapahtua. Kummempia hulinoita ei tappion tullessa saatu aikaan, vaan tunnelma oli täsmälleen kuin Tampereella Tapparan tappiollisen matsin jälkeen, jengi laahusti kotejaan kohti kädet taskuissa, katse maassa :D

Tälle illalle meillä oli ohjelmassa vielä illallinen ja tango show. Sain elämyksen Jarilta synttärilahjaksi ennen matkaa, kivaa :) Siispä illalla suunnattiin vielä Piazzola Tangoon. Illallinen oli täydellinen! Erinomaista argentiinalaista pihviä lisukkeineen, nams! Esityskin oli viimeisen päälle upea, mahtava päätös illalle siis.

Day 5

Aamupala napaan, banaanivarkaus aamupalalta ja hotellin salille reenailemaan, kivaa :) Salilla päivä alkaa aina hyvin. Reenin jälkeen pöhnityt banskut palkkareiksi, sitten asiaan. Tänään on viimeinen BA-päivä. Päivän agendana on postittaa kortit ja ottaa turhia kuvia joita ei kukaan myöhemmin jaksa katsoa ;) Siispä kaupungille mars! Täälä muuten porukka himoitsee USA:n dollareita. Niillä saa kaupoissa ja ravintoloissa oikein hyvän kurssin, ja jopa jonossa olevat asiakkaat tarjoutuvat ostamaan meiltä dollareita :O

Käytiin satamassa syömässä, ei löydetty postitoimistoa ja kaupunki alkaa taas täyttyä televisioautoista ja väkijoukoista. Niihin on ehdottomasti kielletty menemästä sekaan, mutta pakkohan se oli vähän käydä katsomassa mistä tänään on kyse. Selvisi, että tänään on vaalipäivä. Mellakkaa odotellessa ;) Lopulta löydettiin jostain pikkukaupasta lattialta DHL:n keltainen boksi. Myyjä ei ymmärtänyt halaistua sanaa englantia tai elekieltä, mutta tiputettiin kortit kuitenkin boksiin, ja perillekin ne oli tulleet, tosin muutaman kuukauden myöhässä :D

Päivä meni ympäriinsä lonniessa. Syötiin vielä erinomaiset illalliset kävelykadulla, sitten hotellihuoneeseen pakkaamaan. Huomenna heti aamupalan jälkeen koittaa lähtö Iguazuun.

Day 6

Mua oli ennen matkaa peloteltu ihan kuoliaaksi asti, että Etelä-Amerikassa EI VOI selvitä ilman vatsatautia. Tämän vuoksi olin ollut supertarkka syömisistäni, mutta ei prkl näköjään lohduta, vaan tänä aamuna se sitten alkoi, ällötys, eikä aamupala mennyt alas. Tietysti juuri tänään kun on pakko matkustaa, voihan perä!

Matkaan oli kuitenkin lähdettävä. Opas ja kuljettaja tulivat taas yksissä tuumin hakemaan meiät hotellilta ja veivät lentokentälle. Opas tunki mukaan kentälle ja teki check-inin meidän puolesta kuin oltais jotain idiootteja, whhaatt?! Kuitenkin homma meni siinä määrin persiilleen, että tehtiin vielä koko homma alusta uudelleen itse. Opas ei nimittäin osannut laittaa meidän Finnair-numeroita lippuihin, eikä saanut meille fiksattua edes vierekkäisiä paikkoja :( Itse saatiin molemmat onnistumaan, joten miksi oppaan piti edes sekaantua koko hommaan?!!

Matka taittui turbulenssissa, mutta ihan pientä hytkytystä vaan onneksi, ei mitään kunnon rytinöitä. Perillä Iguazussa oli taas opas (aarrgghh!!) ja kyyti odottamassa. Meiät vietiin Amerian Portal del Iguazu -hotelliin, mikä oli mielettömän hieno!! Hotellin ravintolassa kiskaistiin pastat kitusiin. Eipä tuo ruoka vieläkään oikein maita, mutta koska tauti ei osoita myöskään pahenemisen merkkejä, pakottaudun syömään vaikka ällöttääkin.

Safkan jälkeen pieni lepo, sitten lähdettiin metsästämään GPS-jälkeä :) Lenkkikamppeet niskaan ja Iguazun kylille siis :D Maasto oli jumalattoman mäkistä, mutta tää on superhieno paikka!!! Ollaan siis vielä Argentiinassa, mutta täältä on näkymät myös Brasiliaan ja Paraguayhin. Lenkin jälkeen käytiin testaamassa hotellin ulko- ja sisäuima-altaat. Ulkoaltaassa on kuulemma tähän aikaan vuodesta ihan liian kylmä eikä siellä ketään muita ollutkaan. Kuitenkin meille ihan perus suomalainen kesäpäivä ;) Hassua kun reissuissa aina kaikki pahoittelevat meille että sattuipa teille nyt huono ja kylmä sää, vaikka lämmintä on joku +24. No ei mua kyllä tollaset lukemat ihan hirveesti harmita :D Pulikoinnin jälkeen käytiin vielä hotellin "saunassa". Meiän mielestä se oli kyllä enemmän lämpöhuone kuin sauna, eihän sielä ollut edes kiulua ja löylykauhaa, eikä kovin kuumakaan. Mutta näköalat kolmeen valtioon, oh boy!! Harvoin tulee kyllä saunottua tuollaisissa näköaloissa :)

Juma mitkä saunomismaisemat!!

Day 7

Tää hotelli on aivan huippu ja aamupala oli ihan huikee. Mulle se tosin oli ihan yhtä karmea kuin eilinenkin, pthyi. Tänään silti putouksille, jeeeee :) Tänään kierretään putoukset Argentiinan puolelta. Ensimmäisenä suunnattiin suurimmalle putoukselle Devil's Throatille. En tiedä mitä sanoja tässä vois käyttää, kun mitkään ei oikein tunnu riittäviltä. WAU!! Kierrettiin putouksia tuntikausia, kolmella eri tasolla. Puistossa juoksenteli lisäksi villejä pesukarhuja ympäriinsä :) Sää oli sateinen, mutta se oli oikeastaan meiän onni, koska putouksissa on sadekeleillä moninkertainen määrä vettä ja ne ovat parhaimmillaan. Tää täräytti kyllä reissukohteiden top kolmoseen kertaheitolla. Tosi kaunista, vaikuttavaa, puhdasta, hienoa!! Ollaan niiiiiiin vaikuttuneita ja niiiiiiiiin fiiliksissä! Jos kuka ikinä matkustaakin Etelä-Amerikkaan, älkää vaan missatko Iguazua, tää on must! Meillä oli myös tosi tosi hyvä opas. Paikallinen Iguazussa syntynyt nuori mies, joka tiesi luonnosta kaiken :)

Putouksista ei riitä kertomaan sanat eikä edes kuvat, pakko tyytyä tällaiseen
makupalaan. Menkää paikan päälle, vasta sitten tän voi ymmärtää!!

Putouksilta saavuttuamme syötiin ällöttävää päivällistä hotellilla, kuivateltiin ja lämmiteltiin. Illalla lähdettiin vielä kylille kävelemään, katselemaan ja syömään. Illallinen oli hitusen vähemmän ällöttävä, mutta enpä mene tätä vointia silti kehumaan vieläkään.

Day 8

Tänään lähdetään Brasiliaan :) Mennään sinne autolla tuosta sukkelasti sillan ja rajan yli. Tää rajanylitys vähän jännitti, koska mistä sitä ikinä tietää mitä näissä tulee ja voiko meiän oppaaseen ja kuskiin luottaa. Mutta hienosti se meni, meiän ei itseasiassa tarvinnut edes nousta autosta. Ajeltiin suoraan putouksille ja kierrettiin ne tänään Brasilian puolelta. Täällä puolella reitti on hieman lyhyempi kuin eilinen, mutta aivan yhtä vakuuttava. Edelleen ollaan aika sanattomia tästä! Vielä eilisenkin jälkeen tää jaksoi edelleen sykähdyttää ihan yhtä paljon! Yöllä oli kyllä sadellutkin niin hyvin, että tänään vettä oli vieläpä kolme kertaa enemmän kuin eilen. Wou! Ja vettä tosiaan oli, koko ajan ja joka paikassa :D

Makupala Brasilian puolelta.

Kun lähdettiin putouksilta kohti lentokenttää, oltiin ihan läpimärkiä. Sepä ei meidän oppaan menoa haitannut, vaan hän tuli taas ja tuikkasi meiän laukut suoraan hihnalle ennen kuin ehdittiin kissaa sanoa. Niin meiän PITI kyllä vaihtaa kuivat vaatteet ennen lentoa... Mutta koska opas oli ollut todella hyvä, kiva ja tietävä, ei alettu hänelle kiukuttelemaan, vaan kiiteltiin tipein ja tyydyttiin kohtaloomme. Sitten lennähdettiin Rio de Janeiroon!

Riossa meitä oli taas kuljettaja vastassa kentällä. Tällä kertaa oikeesti sentään pelkkä kuljettaja, ei opasta erikseen. Onhan tää aika näppärää, myönnän, vaikka vähän tästä puuttuu kyllä seikkailun makua. Hotellin piti olla kolmen tähden hotelli, odotettiin että taso laskee Iguazun hotellin jälkeen melkoisesti. Mutta mitä vielä, mä olisin kyllä tällekin hotlalle tarjonnut ihan puhdasta viittä tähteä, todella todella hyvä, siisti ja hieno paikka Copacabana Beachilla.

Tänään ei ehditty Riossa vielä sen ihmeempiä puuhailla. Käytiin illallisella ja piitsillä kävelemässä. Aallot on megaisot, ilma on lämmin, aika ihanaa :)

Day 9

Aamulla muutenkin jo hyväksi osoittautunut hotelli yllätti vielä superhyvällä aamiaisella. Munkaan mielestä se ei ollut niin hirveää kuin kaikki aikaisempina päivinä, ehkä tauti alkaa helpottaa :) Annettiin aamiaisen laskea hetki, sitten mitäs muutakaan kuin GPS-jäljen aika :D Riossa oli heti paikalla selvää, mistä jälki lähdetään nappaamaan. Tietysti Rion kuuluisan laguunin ympäri. Valinta oli erinomainen. Maisemat oli tosi makeet ja laguunin ympäri on tehty ihan erillinen baana urheilijoille, siistiä! Nähtiin jo vilaus siitä kuuluisasta Tsiisuksestakin. Sielä se pönöttää vuorella ja vahtaa ihmisten menoa. Sää oli tosi lämmin, onneksi oltiin otettu vesipullot mukaan. Aamulenkistä tulee aina huikeen hyvä fiilis, sillä on hyvä lähteä päivään :)

Aamulenkkiä laguunilla, ah <3

Lenkin jälkeen päätettiin ottaa bussi maan suurimpaan ostoskeskukseen Barrashoppingiin. Meitä opastettiin ottamaan turistibussi, mutta se oli moninkertaisesti kalliimpi vaihtoehto kuin paikallisbussit, ja meissä on sen verran seikkailumieltä että haluttiin lähteä paikallisten sekaan. Bussimatka kesti reilun tunnin. Siinä ehti nähdä maisemia slummista luksukseen. Käsittämätöntä miten nämä alueet ovat täällä aivan kylki kyljessä ja aivan eri maailmoista. Surullista. Nää on muuten kekseliäästi ratkaisseet kansanterveydellisen ylipaino-ongelman. Busseissa on sellaiset pyöröaidat joista matkustajat tulevat sisään. Katseltiin kun eräs lihava täti sulloi itseään aidasta ja mietittiin, että kaukana ei ole se päivä, kun tämä täti busssin sijaan kävelee. Eli jos et enää mahdu bussiin, on käveltävä, ja sittenhän sitä laihtuu - näppärää, vai? ;)

Ostoskeskusta oli mainostettu jättiläismäisenä, mutta ihan perus Ideapark se kuitenkin oli. Meiän edellinen reissu oli suuntautunut Jenkkeihin, ja odotettiin että suuri olisi tosiaan SUURTA. Saatiin kuitenkin jotain pientä saalista, tärkeimpinä tietysti Havaianasit molemmille :)

Uudet Havaianasit siirretty Copacabana Beachille <3

Paluumatka olikin sitten ihan oma kokemuksensa. Otettiin taas paikallisbussi, aavistamatta yhtään että satutaan aivan hullun kuljettajan kyytiin. Meno oli ihan hullua, ja matka taittuikin 54 minuuttiin, kun toiseen suntaan oltiin tultu yli tunti. Aivan hullua rytyytystä, kaahausta, ohituksia ja äkkipysähdyksiä. Koska kyydistä ei oikein voi missään slummialueilla jäädä poiskaan, kaavailtiin molemmat ostoskasseihimme oksentamista. Voi poro :/ Juuri kun mä olin iloinnut tänään aavistuksen paremmasta olosta, sain tässä kyydissä kyllä vatsani taas aivan solmuun. Se johti siihen, että illallinen jäi syömättä, nakersin vaan muutaman ranskalaisen. Jari sentään otti ja maistoi bambua :)

Day 10 

Tänään meillä on illalla samba show, jonka niin ikään sain synttärilahjaksi ennen reissua. Siksipä päädyttiin aamupäiväksi piitsille relaksoitumaan <3 Rion kaduilla haisee tosi pahasti pissa, mutta piitsillä on onneksi freesimpää ilmaa, ja siellä on ihana loikoilla. Aallot oli ökysuuret, mutta tiettykin Atlantissa käytiin silti plutaamassa :) Koska tän mestan perinneruoka on joku ihmeen papusoosi, papukura kavereitten kesken, ei voitu ottaa sitä riskiä että samba shown illallisella jäisi välttämättä henkiin. Siispä päätettiin syödä alle varmuudeksi klubileipä puoliksi :D

Onneksi, koska illallinen osoittautui mun osalta aikalailla katastrofiksi. Sen piti olla buffet, mutta se näemmä täällä tarkoittaa sitä, että tarjoilijat kulkevat pöytien väleissä kummallisten ruokalajien kanssa, ja lätkivät kaikkea kaikkien lautasille kysymättä :O Kun ei mun olo muutenkaan oo kummoinen ollut, niin enhän mä saanut mitään alas. Paitsi grillattuja banaaneja. Valitettavasti vaan niitäkään kun ei itse saanut ottaa lautasen täydeltä, niin eipä tuo puolikas bansku paljon lämmitä. Se, että Jari antoi mulle oman puolikkaansa, lämmitti kyllä <3 Musta on kyllä tällä reissulla tuntunut, että oon joutunut johkun ikuiseen Pelkokertoimen syömistehtävään :/ Yritän parhaani suoriutua ja toivon, että tää muuttuisi jo helikopterista hyppäämiseen, mutta ei. Meiän hotlan lähiravintola tarjoaa sellaista annosta kuin "cebolla experiment" eli jonkin sortin sipuliseikkailua, pitäiskö tässä nyt samaan tuskaan kokeilla vielä sitä? :D :D Niin, siitä samba showsta vielä. Itse show oli kyllä koko illallistuskan väärti :D Mielettömän hieno!! Asut, musiikit, esitykset, kaikki oli aivan viimeisen päälle. Wau!

Eihän tätäkään elämystä saanut kuviin vangittua,
mutta makupala mahtavista puvustuksista!!

Day 11

Tänään lähdetään Corcovadolle katsomaan Cristo Redentoria, eli Tsiisusta. Otettiin taksi Corcovadon juurelle, mistä jatketaan ikivanhalla Corcovado Tramilla vuoren huipulle. Tramin rakenteet ohuesti hirvitti, kun ne kasvoi sammalta ja on siis ikivanhat, mutta se meni aika hiljaa ja hyvin päästiin ylös sekä alas. Tsiisuksella oli porukkaa ku pipoa, mutta myös mielettömän hienot maisemat ja ihana sää! Ja onhan tuo itse Tsiisuskin vakuuttava, vaikka nää uskojutut ei itselle kolahdakaan. Mutta on se ISO, ihan siistiä kun sen erottaa sieltä alhaalta kaupungiltakin. Ylhäällä Tsiisuksen sisään olisi päässyt rukoilemaan. Skipattiin se, Jeesuksen aukosta astuminen saattaa olla pikkasen liikaa. Meille riittäköön, että nähtiin hänen tyhjä katseensä lähietäisyydeltä. Corcovadolta on kyllä mielettömän hienot maisemat, suosittelen ehdottomasti siellä käymistä jos Riossa tulee poikettua!

Maisemat Corcovadolta. Väittävät laguunia sydämenmuotoiseksi,
mutta enemmän se kyllä muistuttaa Suomi-neitoa!!

Jeesus ihan itte.

Tsiisuksen jälkeen mentiin hetkeksi piitsille, kunnes koitti iltalenkin aika. Juostiin Copacabana-Ipanema-Leblon -rantabulevardit ja tietysti takaisin. Paluumatkalla pysähdyttiin Arpoadorin rantakallioille katsomaan Rion kuuluisa auringonlasku. Täytyy sanoa, että jättimäiset aallot rantakivikossa tekivät muhun auringonlaskua suuremman vaikutuksen. Oli auringonlaskukin toki kaunis, ja hienompi se oli laskiessaan vuorten taa kuin talojen taa. Kun aurinko painui vuorten taa, porukka rantakallioilla alkoi taputtaa. Mitääähhh, tyypit taputtaa auringolle?! Käykö täälä useinkin niin että se vallankin jättää laskematta, ja onnistumiselle taputetaan? :D Ihan kreisiä. Kyllä ei Mäntyharjun mökkilaiturilla ikinä oo aurinko jättänyt laskematta, ja maisemasta on voinut vaan nauttia tekemättä siitä sen suurempaa hulabaloota. Mutta nyt ollaan maailman toisella puolen, kaikki on toisin.

Auringonlasku riolaisittain.

Day 12

Kotiinlähtöpäivä, nyyh :'( Mua harmittaa kun oon ollu niin pahoinvoiva, että ei olla päästy ihan normaaliin tapaan nauttimaan reissusta mun takia :( Oltais tarvittu pari päivää lisäaikaa, mutta sitä ei nyt ole. Varsinkin ravintoloita ollaan jouduttu valitsemaan sen mukaan, että listalla olisi jotain mitä mahdollisesti voin saada alas edes hiukan. Poikkeuksellisen monta kertaa ollaan jouduttu syömään hotellin omassa ravintolassa. Normitilassa oltais varmaan suoritettu nähtävyyksiäkin enemmän, mutta tällä ololla oksennuspussin kanssa hulllusta kikottimesta toiseen veivaaminen ei innosta, ja ollaan suorittamisen sijaan rötkötetty piitsillä. Sanoin Jarille että piitsillä on helppo olla, kun hiekkaan voi kaivaa oksennuskuopan ja sitten vaan peittää sen ;) No yrjöilyksi tää homma ei kuitenkaan mennyt, mutta ei se myöskään paranemaan päin tunnu lähtevän :( Tänään on kuitenkin mentävä hullun lailla kikottimesta toiseen, koska kotiin on liideltävä. Toivotaan ettei tauti koneeessa pahene ja ettei ole hulluna turbulenssia. 

Eilen katseltiin Ipaneman auringonlasku, tänään oltiin niin ajoissa ylhäällä että ehdittiin ihastella myös Copacabanan auringonnousu hotellin ravintolasta aamupalaa nakertaessa. Wau, tää oli hieno :) Aamupalan jälkeen pakkailtiin kamat valmiiksi kotimatkaa varten ja mentiin vielä viimeisiksi tunneiksi nauttimaan Rion auringosta ja Atlantissa plutaamisesta <3

Copacabana Beach <3

Sitten kyyti haki meiät hotellilta ja kiikutti lentokentälle. Yritettiin sanoa, ettei ole mitään järkeä parkkeerata autoa ja tulla saattelemaan meitän tiskille, kun ollaan suoritettu nää prosedyyrit kymmeniä kertoja eri kentillä. Vaan mikään ei auttanut, kuski halusi välttämättä änkeä mukaan kentälle. Sillä välin kun se oli parkkeeraamassa, ehdittiin kuitenkin hoitaa check-init ja laukkujen viemiset kerrankin oman päämme mukaan, hyvä! Ollaan Rion kansainvälisellä kentällä, mutta täältä ei saa ruokaa :O Ei kerrassaan mitään sämpylää kummempaa. Uskomatonta! Luonnollisesti oltiin laskettu sen varaan että syödään kentällä, kyytikin kun kuskasi meidät tänne varsin ajoissa. Voi poro. Syötiin sitten sämpylät. Mun oli niin pahaa että meinasin oksentaa. Jari oli jälleen kerran ihana ja vaihtoi oman hiukan paremman leipänsä, jotta sain edes jotain haukattua <3 Yritettiin vielä löytää lennolle jotain pientä evästä varmuuden vuoksi, mutta ei täältä saa sitäkään. Sipsejä oli  myynnissä tasan yksi pikkupussi, no otettiin se, eikai tässä muukaan auta. Onneksi Air France ajoi vankkurinsa paikalle ja päästiin aloittamaan kotimatka.

Day 13

Vuorokausi vaihtui koneessa. Turbulenssia oli onneksi kiitettävän vähän tällä kertaa. Tää oli yölento, aamulla laskeudutaan Pariisiin. Mun PITI nukkua. Mutta mun takana istui niin ärsyttävä kakara vielä ärsyttävämpine vanhempineen, että enpä sitten silmällistäkään nukkunut. Eipä sillä, ei tainnut nukkua koneessa kyllä juuri kukaan muukaan. Kersa oli noin 4-vuotias tyttö. Tyyppi kulki yhä vaipoissa, söi yhä tuttia, kirkui taukoamatta ja potki mun selkänojaa. Vanhemmat eivät edes yrittäneet komentaa, multa ei toi ranska taitu, huoh.  Lopulta oli enää tunti matkaa Pariisiin, IHANAA!!! Aamupalajakelu keskeytettiin meiän kohdalle, kun stuertti lähti lämmittämään vauvanruokaa. No toki vauvakin ruokaa tarvitsee, vaikka olisin mäkin tarvinnut ;) Kun safkaa lopulta saatiin, loppui kaakao mun kohdalla. Kun kaakaota lopulta saatiin, mun annoksesta puuttui kinkku. Voihan... Ilo ei ole tänään minun puolellani :P Yhä paraneee, aamupalan jälkeen lentoemäntä tuli tarjoomaan mulle pyörätuolia, whaatt :D Ehkä joku, jonka pyörätuolin mä olin vähällä saada, oli saanut aiemmin mun kinkut ;)

Lammas otti rennosti, lentoemo tuli penäämään häneltä boarding passia :D

Pariisissa vaihto Finskin koneeseen ja enää muutama tunti Suomeen :) Tää lento meni aika tehokkaasti unessa, olin meinaan tovin valvonut ja kuunnellut sitä kirkumista. Oltiin siis Helsingissä alta aikayksikön, ja siitä vielä Paunulaisella kotiin. Kyllä tuntuu hyvältä olla kotona, saada puhdasta hanavettä ja syödä kevyttä ruokaa :) Täältä saa myös raskaustestin selvällä suomen kielellä. Varmuudeksi tein sellaisen. Ja kas, sehän näytti positiivista!! Tää ei siis olekaan reisssupöpö, eikä pahoinvointi taidakaan korjaantua ihan heti suomalaisella hanavedellä ja kevyellä ruualla ;) Ohhoh, johan se tästäkin taas nevöfogetreissun pukkasi :D Ollaan reissattu ja koettu maailmalla paljon. Nyt taitaa heti edellisen reissun perään alkaa uusi, aika erilainen, vähän pidempi, mutta taatusti kokemusrikaks matka <3 Vitsit, jännittävää. Mutta tuo reissukaveri tuossa vierellä on osoittanut, että siihen voi aina, kummallisimmissakin maailmankolkissa, tiukimmissakin paikoissa, luottaa <3 Turbulenssia ja tiukkoja paikkoja tulee varmasti olemaan, mutta tähänkin koneeseen astutaan luottavaisin mielin, yhdessä <3