perjantai 8. tammikuuta 2016

Buenos Aires, Iguazu & Rio de Janeiro 1 - 13.7.2015

Meiän piti tänä kesänä mennä Islantiin. Oltiin varaamassa matkaa, ja mopo lähtikin yllättäen ihan totaalisesti keulimaan :D Tuli sitten varattua pieni Etelä-Amerikan kierros. Sinne siis!

Day 1 
Reissu alkoi busseillessa ensin Nokialta Tampereelle, sitten Tampereelta Paunulaisella Helsinki-Vantaalle. Siellä syötiin ja ostettiin matkaan mukaan TUCit ja Daim-snacksit. Nää on välttämätön asia olla mukana joka reissulla!! Sitten Finnair kiidätti meiät Pariisiin. Siellä vaihto meni tiukemmaksi kuin alunperin piti, joten oltiin tosi kiitollisia että tuli syötyä jo Helsinki-Vantaalla, muuten olis taas jäänyt syömättä. Charles de Gaullella hypättiin Air Francen kyytiin kohti Buenos Airesia. Kyseessä on 12 tunnin lento, argh! Onneksi Air Francella oli hyvät safkat ja ihan kohtuullisen tilavaa jopa :) Jossain vaiheessa matkaa kone teki ihan jäätävän loikan, niin että oikein pelästyin. Onneksi Jari huomasi, että oltiin juuri päiväntasaajan kohdalla, että sehän siinä vaan tuli ylitettyä pikku rytinällä ;) Muutenkin turbulenssia oli hiukan, mutta ei mitään paniikinarvoista.

Day 2
Paikallista aikaa noin 8 am laskeuduttiin vihdoin Buenos Airesiin. Oltiin poikkeuksellisesti varattu reissu matkatoimiston kautta, kun tarjolla oli aika näppärä paketti ja ennen kaikkea huokeaan hintaan. Itse pala palalta varaamalla homma olisi käynyt kalliimmaksi! No tämän seurauksena meitä piti sitten olla kuljettaja vastassa lentokentällä. No olihan hän, mutta vastassa oli myös opas. Voihan poro sentään, ollaan niin tottuneita omatoimimatkaajia, että oppaan kanssa small talkaaminen tuntuu lähinnä ahdistavalta ;) Ja ollaan muutenkin reissaamisesta ihan puhki! BA:n liikennne vaikuttaa aika hullulta, joten ollaan kyllä kiitollisia että saadaan vaan istua kyydissä ja liikutaan itsestään hotellille. Matkan aikana kävi  myös ilmi, että argentiinalaiset ovat vähän kuin suomalaiset, ne ei small talkaa turhaan. Opas kertoi sen minkä tarvitsi, mutta turhat jorinat jätettiin sikseen. Sama ilmiö oli havaittavissa argentiinalaisten kanssa asioidessa muutenkin, kiva :)

Päästiin hotellille ja saatiin huone heti. Meiän huoneesta on näkymät Buenos Airesin kuuluisalle Obeliscolle, eli ihan aitiopaikoilla ollaan! Freesauduttiin huoneessa hiukan, mutta päätettiin kuitenkin lähteä vielä tänään kaupungille, onhan vasta aamu vaikka ollaankin ihan puhki. Heinäkuussa BA:ssa vallitsi samanlainen sää kuin Suomessa syyskuussa. Takkia, kaulahuivia ja sormikasta sai siis olla mukana. Me oltiin kuitenkin itseasiassa varauduttu jopa kylmempään säähän, joten nää oli ihan ilahduttavat lämpötilat meille :)

Tehtiin kierrosta kaupungilla. Etelä-Amerikan kohteista oli peloteltu hullun lailla etukäteen. Nyt paikan päällä kaupunki vaikutti kuitenkin oletuksia turvallisemmalta ja modernimmalta. Meininki oli samantyyppistä kuin muissakin suurkaupungeissa, sen enempää en osannut pelätä. Toki kaikki, myös paikalliset, pitivät kiinni laukuistaan, että ilmeisesti ryöstön uhka on täällä todellinen. Joskushan käy niin, että turistit erottuvat joukosta sillä, että puristavat tiukasti laukkujaan kun muut kulkevat huolettomina. Heti ensi kosketuksesta kaupunkiin voi havaita, että täällä ei todellakaan puhuta englantia. Me ei osata espanjaa, mutta se ei haittaa, argentiinalaiset kyllä haluavat ymmärtää ja tulla ymmärretyiksi, ja silloinhan homma sujuu vaikka millä kielellä, kun vaan haluaa sen sujuvan :) Kierreltiin vähän kaupunkia ja kauppoja, ja käytiin syömässä. Sitten palattin hotellille koomailemaan, jo ennen iltakuutta.

Obelisco ja BA:n katukuvaa.

Day 3
Kepeiden 12 tunnin yöunien jälkeen olo on vihdoin taas jotakuinkin kuin ihmisellä. Käytiin aamupalalla, köllöteltiin hetki huoneessa ja lähdettiin sitten lenkille. GPS-jälkien keräily jatkukoon :) BA:ssa on niin paljon porukkaa liikkeellä ja niin ahtaat kadut, että kaupungin halki on turha kuvitella juoksentelevansa. Käveltiin siis suosiolla eka kilometri, ja käynnistettiin GPS:t vasta päästyämme puistoon. Puistossa oli kilsa kilsalta merkitty Gatoraden juoksureitti. Hölköteltiin ensin se, mutta sehän ei meille ihan vielä riittänyt, vaan jatkettiin kierrosta Egologiska Parkissa. Oli ihan makeeta juosta itseään korkeampien kaislojen ja muiden eksoottisten kasvien ympäröimänä, sieltä täältä vilahteli näkymät Atlantille.

Lenkin jälkeen lähdettiin kaupungille. Täällä kuuluu syödä paikallisessa parillassa, joten mekin päätettiin kokeilla sellaista. Sujuvasti tilattiin espanjaksi ei ihan tiedetty mitä, ja taivas varjele mitä sieltä tuli :D Ruokaa oli tolkuttomasti, suurin osa siitä oli lihhoo. Oli kaikkea verimakkarasta ohutsuolen kautta ribseihin, uuuuhhhh... Kaikki liha oli raakalaismaisen käsittelemätöntä rustoineen, putkineen ja pätkineen. Olihan tämä kieltämättä KOKEMUS, mutta nautinnosta ei kyllä voida puhua...

Taivas varjele mitä sieltä tulee...

Muuten tämä päivä pitikin sisällään yleistä kaupungilla hengailua, tuliaisten ostamista, illallista ja lueskelua hotellihuoneessa. Huomenna sitten suoritetaan ;)

Day 4
Aamupalan jälkeen surautettiin heti metrolla Alto Palermon ostoskeskukseen. Kierreltiin kaupat suhteellisen pikaisesti, ja aloitettiin meiän Buenos Aires -kävelymaraton. Ennen lounasta käytiin kiertämässä Botanic Jardin, sitten murua rinnan alle ja kohti Buenos Aires Zoota. Eläintarhoissa tuppaa aina tulemaan jonkun puolesta paha mieli. Tämä ei ollut poikkeus. Mutta tarhassa juoksenteli aivan vapaina äärimmäisen suloisia pampajäniksiä, ne oli kyllä ilahduttavia ja ihastuttavia :)

Pampajänö <3

Eläintarhan jälkeen jatkettiin kävelyä puistojen halki. Täällä puistot on tosi kauniita ja hyvin hoidettuja, ilo niitä oli kierrellä :) Oli ruusutarhaa ja lemmensiltaa <3 Vaikka kierreltiinkin puistoissa, pidettiin kuitenkin kaiken aikaaa kurssi tiukasti kohti Floralis Genericaaa, kavereiden kesken rautakukkaa. Sitä taivasteltiin hetki, olihan se toki vakuuttava. Sitten oli näkemättä enää kuuluisa Recoletan hautausmaa. Se löydettiin pian, mutta ikuisuus niitä muureja piti kiertää, ennen kuin löytyi portti mistä mennä sisään. Sinänsä ihan maineensa veroinen paikka, tosi spooky. Jokainen hauta on siis pieni mökki/talo/rakennus, joita on sisustettu eri tavoin. Joissain oli kuvia, joissain kukkia, joissain alttari... Useissa hökkeleissä myös arkku oli siinä ihan esillä, urgh, pthyi! Enpä kyllä ihastunut paikkaan, en ymmärrä miksei kuka tahansa mieluummin kasva ruohoa jossain missä ihmisten on helppo hengittää.

Rautakukka, siinä se nyt on!

Recoletasta päästyämme haukattiin välipalaa ja lähdetiin power walkaamaan hotellille. Huomattiin, että joka puolella on poliiseja. Siis ihan joka puolella!! Mitä ihmettä tapahtuu? Alkoi jo vähän jänskättää, ja power walk sai vielä vähän lisäpoweria. Mitä lähemmäs Obeliscoa tultiin, sitä enemmän poliiseja oli, yhä hurjemman näköisissä mellakkavarusteissa yhä hurjemmilla panssaroiduilla ajoneuvoilla. Myös televisioväkeä oli paikalla yllin kyllin. Hotellin respasta kysäistiin asiaa, ja selvisi, että parhaillaan pelataan Copa American finaalia, jossa pelaavat vastakkain Argentiina ja Chile. Niinpä tietysti, jalkapallokansa. Ei muuta kuin huoneeseen, pikaisesti telkku auki ja peliä seuraamaan! Ehdittiin nähdä parahiksi toinen puoliaika, jatkoaika ja rankkarikisa. Lopulta Chile vei voiton tiukassa matsissa. Jännityksellä odotettiin, mitä pihalla alkaa tapahtua. Kummempia hulinoita ei tappion tullessa saatu aikaan, vaan tunnelma oli täsmälleen kuin Tampereella Tapparan tappiollisen matsin jälkeen, jengi laahusti kotejaan kohti kädet taskuissa, katse maassa :D

Tälle illalle meillä oli ohjelmassa vielä illallinen ja tango show. Sain elämyksen Jarilta synttärilahjaksi ennen matkaa, kivaa :) Siispä illalla suunnattiin vielä Piazzola Tangoon. Illallinen oli täydellinen! Erinomaista argentiinalaista pihviä lisukkeineen, nams! Esityskin oli viimeisen päälle upea, mahtava päätös illalle siis.

Day 5
Aamupala napaan, banaanivarkaus aamupalalta ja hotellin salille reenailemaan, kivaa :) Salilla päivä alkaa aina hyvin. Reenin jälkeen pöhnityt banskut palkkareiksi, sitten asiaan. Tänään on viimeinen BA-päivä. Päivän agendana on postittaa kortit ja ottaa turhia kuvia joita ei kukaan myöhemmin jaksa katsoa ;) Siispä kaupungille mars! Täälä muuten porukka himoitsee USA:n dollareita. Niillä saa kaupoissa ja ravintoloissa oikein hyvän kurssin, ja jopa jonossa olevat asiakkaat tarjoutuvat ostamaan meiltä dollareita :O

Käytiin satamassa syömässä, ei löydetty postitoimistoa ja kaupunki alkaa taas täyttyä televisioautoista ja väkijoukoista. Niihin on ehdottomasti kielletty menemästä sekaan, mutta pakkohan se oli vähän käydä katsomassa mistä tänään on kyse. Selvisi, että tänään on vaalipäivä. Mellakkaa odotellessa ;) Lopulta löydettiin jostain pikkukaupasta lattialta DHL:n keltainen boksi. Myyjä ei ymmärtänyt halaistua sanaa englantia tai elekieltä, mutta tiputettiin kortit kuitenkin boksiin, ja perillekin ne oli tulleet, tosin muutaman kuukauden myöhässä :D

Päivä meni ympäriinsä lonniessa. Syötiin vielä erinomaiset illalliset kävelykadulla, sitten hotellihuoneeseen pakkaamaan. Huomenna heti aamupalan jälkeen koittaa lähtö Iguazuun.

Day 6
Mua oli ennen matkaa peloteltu ihan kuoliaaksi asti, että Etelä-Amerikassa EI VOI selvitä ilman vatsatautia. Tämän vuoksi olin ollut supertarkka syömisistäni, mutta ei prkl näköjään lohduta, vaan tänä aamuna se sitten alkoi, ällötys, eikä aamupala mennyt alas. Tietysti juuri tänään kun on pakko matkustaa, voihan perä!

Matkaan oli kuitenkin lähdettävä. Opas ja kuljettaja tulivat taas yksissä tuumin hakemaan meiät hotellilta ja veivät lentokentälle. Opas tunki mukaan kentälle ja teki check-inin meidän puolesta kuin oltais jotain idiootteja, whhaatt?! Kuitenkin homma meni siinä määrin persiilleen, että tehtiin vielä koko homma alusta uudelleen itse. Opas ei nimittäin osannut laittaa meidän Finnair-numeroita lippuihin, eikä saanut meille fiksattua edes vierekkäisiä paikkoja :( Itse saatiin molemmat onnistumaan, joten miksi oppaan piti edes sekaantua koko hommaan?!!

Matka taittui turbulenssissa, mutta ihan pientä hytkytystä vaan onneksi, ei mitään kunnon rytinöitä. Perillä Iguazussa oli taas opas (aarrgghh!!) ja kyyti odottamassa. Meiät vietiin Amerian Portal del Iguazu -hotelliin, mikä oli mielettömän hieno!! Hotellin ravintolassa kiskaistiin pastat kitusiin. Eipä tuo ruoka vieläkään oikein maita, mutta koska tauti ei osoita myöskään pahenemisen merkkejä, pakottaudun syömään vaikka ällöttääkin.

Safkan jälkeen pieni lepo, sitten lähdettiin metsästämään GPS-jälkeä :) Lenkkikamppeet niskaan ja Iguazun kylille siis :D Maasto oli jumalattoman mäkistä, mutta tää on superhieno paikka!!! Ollaan siis vielä Argentiinassa, mutta täältä on näkymät myös Brasiliaan ja Paraguayhin. Lenkin jälkeen käytiin testaamassa hotellin ulko- ja sisäuima-altaat. Ulkoaltaassa on kuulemma tähän aikaan vuodesta ihan liian kylmä eikä siellä ketään muita ollutkaan. Kuitenkin meille ihan perus suomalainen kesäpäivä ;) Hassua kun reissuissa aina kaikki pahoittelevat meille että sattuipa teille nyt huono ja kylmä sää, vaikka lämmintä on joku +24. No ei mua kyllä tollaset lukemat ihan hirveesti harmita :D Pulikoinnin jälkeen käytiin vielä hotellin "saunassa". Meiän mielestä se oli kyllä enemmän lämpöhuone kuin sauna, eihän sielä ollut edes kiulua ja löylykauhaa, eikä kovin kuumakaan. Mutta näköalat kolmeen valtioon, oh boy!! Harvoin tulee kyllä saunottua tuollaisissa näköaloissa :)

Juma mitkä saunomismaisemat!!

Day 7
Tää hotelli on aivan huippu ja aamupala oli ihan huikee. Mulle se tosin oli ihan yhtä karmea kuin eilinenkin, pthyi. Tänään silti putouksille, jeeeee :) Tänään kierretään putoukset Argentiinan puolelta. Ensimmäisenä suunnattiin suurimmalle putoukselle Devil's Throatille. En tiedä mitä sanoja tässä vois käyttää, kun mitkään ei oikein tunnu riittäviltä. WAU!! Kierrettiin putouksia tuntikausia, kolmella eri tasolla. Puistossa juoksenteli lisäksi villejä pesukarhuja ympäriinsä :) Sää oli sateinen, mutta se oli oikeastaan meiän onni, koska putouksissa on sadekeleillä moninkertainen määrä vettä ja ne ovat parhaimmillaan. Tää täräytti kyllä reissukohteiden top kolmoseen kertaheitolla. Tosi kaunista, vaikuttavaa, puhdasta, hienoa!! Ollaan niiiiiiin vaikuttuneita ja niiiiiiiiin fiiliksissä! Jos kuka ikinä matkustaakin Etelä-Amerikkaan, älkää vaan missatko Iguazua, tää on must! Meillä oli myös tosi tosi hyvä opas. Paikallinen Iguazussa syntynyt nuori mies, joka tiesi luonnosta kaiken :)

Putouksista ei riitä kertomaan sanat eikä edes kuvat, pakko tyytyä tällaiseen
makupalaan. Menkää paikan päälle, vasta sitten tän voi ymmärtää!!

Putouksilta saavuttuamme syötiin ällöttävää päivällistä hotellilla, kuivateltiin ja lämmiteltiin. Illalla lähdettiin vielä kylille kävelemään, katselemaan ja syömään. Illallinen oli hitusen vähemmän ällöttävä, mutta enpä mene tätä vointia silti kehumaan vieläkään.

Day 8
Tänään lähdetään Brasiliaan :) Mennään sinne autolla tuosta sukkelasti sillan ja rajan yli. Tää rajanylitys vähän jännitti, koska mistä sitä ikinä tietää mitä näissä tulee ja voiko meiän oppaaseen ja kuskiin luottaa. Mutta hienosti se meni, meiän ei itseasiassa tarvinnut edes nousta autosta. Ajeltiin suoraan putouksille ja kierrettiin ne tänään Brasilian puolelta. Täällä puolella reitti on hieman lyhyempi kuin eilinen, mutta aivan yhtä vakuuttava. Edelleen ollaan aika sanattomia tästä! Vielä eilisenkin jälkeen tää jaksoi edelleen sykähdyttää ihan yhtä paljon! Yöllä oli kyllä sadellutkin niin hyvin, että tänään vettä oli vieläpä kolme kertaa enemmän kuin eilen. Wou! Ja vettä tosiaan oli, koko ajan ja joka paikassa :D

Makupala Brasilian puolelta.

Kun lähdettiin putouksilta kohti lentokenttää, oltiin ihan läpimärkiä. Sepä ei meidän oppaan menoa haitannut, vaan hän tuli taas ja tuikkasi meiän laukut suoraan hihnalle ennen kuin ehdittiin kissaa sanoa. Niin meiän PITI kyllä vaihtaa kuivat vaatteet ennen lentoa... Mutta koska opas oli ollut todella hyvä, kiva ja tietävä, ei alettu hänelle kiukuttelemaan, vaan kiiteltiin tipein ja tyydyttiin kohtaloomme. Sitten lennähdettiin Rio de Janeiroon!

Riossa meitä oli taas kuljettaja vastassa kentällä. Tällä kertaa oikeesti sentään pelkkä kuljettaja, ei opasta erikseen. Onhan tää aika näppärää, myönnän, vaikka vähän tästä puuttuu kyllä seikkailun makua. Hotellin piti olla kolmen tähden hotelli, odotettiin että taso laskee Iguazun hotellin jälkeen melkoisesti. Mutta mitä vielä, mä olisin kyllä tällekin hotlalle tarjonnut ihan puhdasta viittä tähteä, todella todella hyvä, siisti ja hieno paikka Copacabana Beachilla.

Tänään ei ehditty Riossa vielä sen ihmeempiä puuhailla. Käytiin illallisella ja piitsillä kävelemässä. Aallot on megaisot, ilma on lämmin, aika ihanaa :)

Day 9
Aamulla muutenkin jo hyväksi osoittautunut hotelli yllätti vielä superhyvällä aamiaisella. Munkaan mielestä se ei ollut niin hirveää kuin kaikki aikaisempina päivinä, ehkä tauti alkaa helpottaa :) Annettiin aamiaisen laskea hetki, sitten mitäs muutakaan kuin GPS-jäljen aika :D Riossa oli heti paikalla selvää, mistä jälki lähdetään nappaamaan. Tietysti Rion kuuluisan laguunin ympäri. Valinta oli erinomainen. Maisemat oli tosi makeet ja laguunin ympäri on tehty ihan erillinen baana urheilijoille, siistiä! Nähtiin jo vilaus siitä kuuluisasta Tsiisuksestakin. Sielä se pönöttää vuorella ja vahtaa ihmisten menoa. Sää oli tosi lämmin, onneksi oltiin otettu vesipullot mukaan. Aamulenkistä tulee aina huikeen hyvä fiilis, sillä on hyvä lähteä päivään :)

Aamulenkkiä laguunilla, ah <3

Lenkin jälkeen päätettiin ottaa bussi maan suurimpaan ostoskeskukseen Barrashoppingiin. Meitä opastettiin ottamaan turistibussi, mutta se oli moninkertaisesti kalliimpi vaihtoehto kuin paikallisbussit, ja meissä on sen verran seikkailumieltä että haluttiin lähteä paikallisten sekaan. Bussimatka kesti reilun tunnin. Siinä ehti nähdä maisemia slummista luksukseen. Käsittämätöntä miten nämä alueet ovat täällä aivan kylki kyljessä ja aivan eri maailmoista. Surullista. Nää on muuten kekseliäästi ratkaisseet kansanterveydellisen ylipaino-ongelman. Busseissa on sellaiset pyöröaidat joista matkustajat tulevat sisään. Katseltiin kun eräs lihava täti sulloi itseään aidasta ja mietittiin, että kaukana ei ole se päivä, kun tämä täti busssin sijaan kävelee. Eli jos et enää mahdu bussiin, on käveltävä, ja sittenhän sitä laihtuu - näppärää, vai? ;)

Ostoskeskusta oli mainostettu jättiläismäisenä, mutta ihan perus Ideapark se kuitenkin oli. Meiän edellinen reissu oli suuntautunut Jenkkeihin, ja odotettiin että suuri olisi tosiaan SUURTA. Saatiin kuitenkin jotain pientä saalista, tärkeimpinä tietysti Havaianasit molemmille :)

Uudet Havaianasit siirretty Copacabana Beachille <3

Paluumatka olikin sitten ihan oma kokemuksensa. Otettiin taas paikallisbussi, aavistamatta yhtään että satutaan aivan hullun kuljettajan kyytiin. Meno oli ihan hullua, ja matka taittuikin 54 minuuttiin, kun toiseen suntaan oltiin tultu yli tunti. Aivan hullua rytyytystä, kaahausta, ohituksia ja äkkipysähdyksiä. Koska kyydistä ei oikein voi missään slummialueilla jäädä poiskaan, kaavailtiin molemmat ostoskasseihimme oksentamista. Voi poro :/ Juuri kun mä olin iloinnut tänään aavistuksen paremmasta olosta, sain tässä kyydissä kyllä vatsani taas aivan solmuun. Se johti siihen, että illallinen jäi syömättä, nakersin vaan muutaman ranskalaisen. Jari sentään otti ja maistoi bambua :)

Day 10 
Tänään meillä on illalla samba show, jonka niin ikään sain synttärilahjaksi ennen reissua. Siksipä päädyttiin aamupäiväksi piitsille relaksoitumaan <3 Rion kaduilla haisee tosi pahasti pissa, mutta piitsillä on onneksi freesimpää ilmaa, ja siellä on ihana loikoilla. Aallot oli ökysuuret, mutta tiettykin Atlantissa käytiin silti plutaamassa :) Koska tän mestan perinneruoka on joku ihmeen papusoosi, papukura kavereitten kesken, ei voitu ottaa sitä riskiä että samba shown illallisella jäisi välttämättä henkiin. Siispä päätettiin syödä alle varmuudeksi klubileipä puoliksi :D

Onneksi, koska illallinen osoittautui mun osalta aikalailla katastrofiksi. Sen piti olla buffet, mutta se näemmä täällä tarkoittaa sitä, että tarjoilijat kulkevat pöytien väleissä kummallisten ruokalajien kanssa, ja lätkivät kaikkea kaikkien lautasille kysymättä :O Kun ei mun olo muutenkaan oo kummoinen ollut, niin enhän mä saanut mitään alas. Paitsi grillattuja banaaneja. Valitettavasti vaan niitäkään kun ei itse saanut ottaa lautasen täydeltä, niin eipä tuo puolikas bansku paljon lämmitä. Se, että Jari antoi mulle oman puolikkaansa, lämmitti kyllä <3 Musta on kyllä tällä reissulla tuntunut, että oon joutunut johkun ikuiseen Pelkokertoimen syömistehtävään :/ Yritän parhaani suoriutua ja toivon, että tää muuttuisi jo helikopterista hyppäämiseen, mutta ei. Meiän hotlan lähiravintola tarjoaa sellaista annosta kuin "cebolla experiment" eli jonkin sortin sipuliseikkailua, pitäiskö tässä nyt samaan tuskaan kokeilla vielä sitä? :D :D Niin, siitä samba showsta vielä. Itse show oli kyllä koko illallistuskan väärti :D Mielettömän hieno!! Asut, musiikit, esitykset, kaikki oli aivan viimeisen päälle. Wau!

Eihän tätäkään elämystä saanut kuviin vangittua,
mutta makupala mahtavista puvustuksista!!

Day 11
Tänään lähdetään Corcovadolle katsomaan Cristo Redentoria, eli Tsiisusta. Otettiin taksi Corcovadon juurelle, mistä jatketaan ikivanhalla Corcovado Tramilla vuoren huipulle. Tramin rakenteet ohuesti hirvitti, kun ne kasvoi sammalta ja on siis ikivanhat, mutta se meni aika hiljaa ja hyvin päästiin ylös sekä alas. Tsiisuksella oli porukkaa ku pipoa, mutta myös mielettömän hienot maisemat ja ihana sää! Ja onhan tuo itse Tsiisuskin vakuuttava, vaikka nää uskojutut ei itselle kolahdakaan. Mutta on se ISO, ihan siistiä kun sen erottaa sieltä alhaalta kaupungiltakin. Ylhäällä Tsiisuksen sisään olisi päässyt rukoilemaan. Skipattiin se, Jeesuksen aukosta astuminen saattaa olla pikkasen liikaa. Meille riittäköön, että nähtiin hänen tyhjä katseensä lähietäisyydeltä. Corcovadolta on kyllä mielettömän hienot maisemat, suosittelen ehdottomasti siellä käymistä jos Riossa tulee poikettua!

Maisemat Corcovadolta. Väittävät laguunia sydämenmuotoiseksi,
mutta enemmän se kyllä muistuttaa Suomi-neitoa!!

Jeesus ihan itte.

Tsiisuksen jälkeen mentiin hetkeksi piitsille, kunnes koitti iltalenkin aika. Juostiin Copacabana-Ipanema-Leblon -rantabulevardit ja tietysti takaisin. Paluumatkalla pysähdyttiin Arpoadorin rantakallioille katsomaan Rion kuuluisa auringonlasku. Täytyy sanoa, että jättimäiset aallot rantakivikossa tekivät muhun auringonlaskua suuremman vaikutuksen. Oli auringonlaskukin toki kaunis, ja hienompi se oli laskiessaan vuorten taa kuin talojen taa. Kun aurinko painui vuorten taa, porukka rantakallioilla alkoi taputtaa. Mitääähhh, tyypit taputtaa auringolle?! Käykö täälä useinkin niin että se vallankin jättää laskematta, ja onnistumiselle taputetaan? :D Ihan kreisiä. Kyllä ei Mäntyharjun mökkilaiturilla ikinä oo aurinko jättänyt laskematta, ja maisemasta on voinut vaan nauttia tekemättä siitä sen suurempaa hulabaloota. Mutta nyt ollaan maailman toisella puolen, kaikki on toisin.

Auringonlasku riolaisittain.

Day 12
Kotiinlähtöpäivä, nyyh :'( Mua harmittaa kun oon ollu niin pahoinvoiva, että ei olla päästy ihan normaaliin tapaan nauttimaan reissusta mun takia :( Oltais tarvittu pari päivää lisäaikaa, mutta sitä ei nyt ole. Varsinkin ravintoloita ollaan jouduttu valitsemaan sen mukaan, että listalla olisi jotain mitä mahdollisesti voin saada alas edes hiukan. Poikkeuksellisen monta kertaa ollaan jouduttu syömään hotellin omassa ravintolassa. Normitilassa oltais varmaan suoritettu nähtävyyksiäkin enemmän, mutta tällä ololla oksennuspussin kanssa hulllusta kikottimesta toiseen veivaaminen ei innosta, ja ollaan suorittamisen sijaan rötkötetty piitsillä. Sanoin Jarille että piitsillä on helppo olla, kun hiekkaan voi kaivaa oksennuskuopan ja sitten vaan peittää sen ;) No yrjöilyksi tää homma ei kuitenkaan mennyt, mutta ei se myöskään paranemaan päin tunnu lähtevän :( Tänään on kuitenkin mentävä hullun lailla kikottimesta toiseen, koska kotiin on liideltävä. Toivotaan ettei tauti koneeessa pahene ja ettei ole hulluna turbulenssia. 

Eilen katseltiin Ipaneman auringonlasku, tänään oltiin niin ajoissa ylhäällä että ehdittiin ihastella myös Copacabanan auringonnousu hotellin ravintolasta aamupalaa nakertaessa. Wau, tää oli hieno :) Aamupalan jälkeen pakkailtiin kamat valmiiksi kotimatkaa varten ja mentiin vielä viimeisiksi tunneiksi nauttimaan Rion auringosta ja Atlantissa plutaamisesta <3

Copacabana Beach <3

Sitten kyyti haki meiät hotellilta ja kiikutti lentokentälle. Yritettiin sanoa, ettei ole mitään järkeä parkkeerata autoa ja tulla saattelemaan meitän tiskille, kun ollaan suoritettu nää prosedyyrit kymmeniä kertoja eri kentillä. Vaan mikään ei auttanut, kuski halusi välttämättä änkeä mukaan kentälle. Sillä välin kun se oli parkkeeraamassa, ehdittiin kuitenkin hoitaa check-init ja laukkujen viemiset kerrankin oman päämme mukaan, hyvä! Ollaan Rion kansainvälisellä kentällä, mutta täältä ei saa ruokaa :O Ei kerrassaan mitään sämpylää kummempaa. Uskomatonta! Luonnollisesti oltiin laskettu sen varaan että syödään kentällä, kyytikin kun kuskasi meidät tänne varsin ajoissa. Voi poro. Syötiin sitten sämpylät. Mun oli niin pahaa että meinasin oksentaa. Jari oli jälleen kerran ihana ja vaihtoi oman hiukan paremman leipänsä, jotta sain edes jotain haukattua <3 Yritettiin vielä löytää lennolle jotain pientä evästä varmuuden vuoksi, mutta ei täältä saa sitäkään. Sipsejä oli  myynnissä tasan yksi pikkupussi, no otettiin se, eikai tässä muukaan auta. Onneksi Air France ajoi vankkurinsa paikalle ja päästiin aloittamaan kotimatka.

Day 13
Vuorokausi vaihtui koneessa. Turbulenssia oli onneksi kiitettävän vähän tällä kertaa. Tää oli yölento, aamulla laskeudutaan Pariisiin. Mun PITI nukkua. Mutta mun takana istui niin ärsyttävä kakara vielä ärsyttävämpine vanhempineen, että enpä sitten silmällistäkään nukkunut. Eipä sillä, ei tainnut nukkua koneessa kyllä juuri kukaan muukaan. Kersa oli noin 4-vuotias tyttö. Tyyppi kulki yhä vaipoissa, söi yhä tuttia, kirkui taukoamatta ja potki mun selkänojaa. Vanhemmat eivät edes yrittäneet komentaa, multa ei toi ranska taitu, huoh.  Lopulta oli enää tunti matkaa Pariisiin, IHANAA!!! Aamupalajakelu keskeytettiin meiän kohdalle, kun stuertti lähti lämmittämään vauvanruokaa. No toki vauvakin ruokaa tarvitsee, vaikka olisin mäkin tarvinnut ;) Kun safkaa lopulta saatiin, loppui kaakao mun kohdalla. Kun kaakaota lopulta saatiin, mun annoksesta puuttui kinkku. Voihan... Ilo ei ole tänään minun puolellani :P Yhä paraneee, aamupalan jälkeen lentoemäntä tuli tarjoomaan mulle pyörätuolia, whaatt :D Ehkä joku, jonka pyörätuolin mä olin vähällä saada, oli saanut aiemmin mun kinkut ;)

Lammas otti rennosti, lentoemo tuli penäämään häneltä boarding passia :D

Pariisissa vaihto Finskin koneeseen ja enää muutama tunti Suomeen :) Tää lento meni aika tehokkaasti unessa, olin meinaan tovin valvonut ja kuunnellut sitä kirkumista. Oltiin siis Helsingissä alta aikayksikön, ja siitä vielä Paunulaisella kotiin. Kyllä tuntuu hyvältä olla kotona, saada puhdasta hanavettä ja syödä kevyttä ruokaa :) Täältä saa myös raskaustestin selvällä suomen kielellä. Varmuudeksi tein sellaisen. Ja kas, sehän näytti positiivista!! Tää ei siis olekaan reisssupöpö, eikä pahoinvointi taidakaan korjaantua ihan heti suomalaisella hanavedellä ja kevyellä ruualla ;) Ohhoh, johan se tästäkin taas nevöfogetreissun pukkasi :D Ollaan reissattu ja koettu maailmalla paljon. Nyt taitaa heti edellisen reissun perään alkaa uusi, aika erilainen, vähän pidempi, mutta taatusti kokemusrikaks matka <3 Vitsit, jännittävää. Mutta tuo reissukaveri tuossa vierellä on osoittanut, että siihen voi aina, kummallisimmissakin maailmankolkissa, tiukimmissakin paikoissa, luottaa <3 Turbulenssia ja tiukkoja paikkoja tulee varmasti olemaan, mutta tähänkin koneeseen astutaan luottavaisin mielin, yhdessä <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti