Miami ja Bahama 26.12.2014 - 4.1.2015

Kuten <3 Häämatka <3 -päivityksestä voi lukea, meiän honeymoon ei mennyt kaikilta osin ihan putkeen ;) Ikimuistoinen se kyllä oli! Joka tapauksessa päätettiin, että ollaan ansaittu uusi häämatka :) Ainakin yksi uusi häämatka. Siispä varattiin Miami joululomalle, ja vaikka mä niin olin päässyt saarifetissistäni Fijin myötä, oli Miamin kylkeen kuitenkin pakko ujuttaa myös Bahama :D Here we go again: Häämatka 2.0. 

Day 1

Aamuyöstä otettiin Helsinki-Vantaalta ensin suunta Lontooseen. Välilasku oli taas Heathrowlla, kuten ekallakin häämatkalla. Sen kunniaksi käytiin syömässä burgerit ja juomassa vaihtelun vuoksi Bulmersin sijasta Magnersia samassa raflassa kuin viime kerralla. Tää rafla on nimeltään Bridge, se on meiän kantis Heathrowlla :) Siellä fiilistellessä Jari sanoi, että tää puolen vuoden välein on hänen mielestään sopiva tahti tehdä häämatkoja. Hell yeah, mä oon messis :D Mulla on kauhean hyvä mies :) 

Sitten suunta Miamiin. Tällä kertaa liihoteltiin American Airlinesilla. Kone oli tilava ja lihapullat hyviä, mutta palvelu aika kehnoa ja kaikki mahdollinen loppui kesken. Onneksi ei kuitenkaan lentobensiini! Mua jännitti tää lento etukäteen enemmän kuin yleensä, koska tää on ensimmäinen kerta kun ylitän Atlanttia. Itään päin mennessä alla on lähes jatkuvasti jossain lähistöllä maata, ja voin leikkiä että hätälaskun voisi tehdä anytime. Mulle joku sanoi joskus, että pahempaa se on tipahtaa Uraliin kuin Atlanttiin, mutta mä oon erimielinen. Vesi ei oo mun juttu, ei vaan ole ja kammoan sitä. Turbulenssiakin oli aika paljon, mutta ei mitään ylitsepääsemättömän kamalaa. Paitsi meiän takana istuneen tytön mielestä, joka sai kunnon hyperventilaatioitkupaniikkikohtauksen kahdesti. Ensimmäisen jo puolen tunnin lentomatkan jälkeen, it's gonna be a long long day! Onneks lentoemoilta löytyi tytölle joku ilopilleri, minkä voimin hänkin selvisi kunnialla yli Atlantin. 

Laskeuduttiin Miamiin ja iloiten riennettiin ulos koneesta. Virhe. Note to self: Miamin kentällä ei ole vessoja piru vie missään, hoida asiasi koneessa ennen poistumista. Joka paikkaan on tolkuttomat jonot ja jouduttiin turvatarkastuksessakin vielä double checkiin. Kansalliselle puolelle pääsemiseen voi kulua helposti pari tuntia. Note to self: Käy sielä vessassa ennen kuin poistut koneesta!! Miamin kentältä ei myöskään saa mistään ruokaa eikä edes vettä. Note to self: Pidä huoli että verensokeri on koholla ja vettä mukana ennen kuin jätät koneen. Lopulta kuitenkin saatiin sormenjäljet ja valokuvat annettua, laukkumme tuplatarkastettua, vuokra-autokin vielä haettua, ja pääsimme vihdoin ulos kentältä.

Selviäminen kentältä hotellille Miamin hullussa liikenteessä umpiväsyneenä on vielä oma lukunsa. Oltiin otettu vuokra-autoista edullisin. Se oli pikkuruinen Chevrolet, joka näytti muun liikenteen seassa mopoautolta. Jalkatilaa oli vähemmän kuin American Airlinesin economy-luokassa. Olo 12-kaistaisella highwaylla mauton kanssa on pahasti turvaton. Onneksi Jari kuitenkin piti pään kylmänä, minä pidin navigaattorin kädessä, ja selvittiin kunnialla Miami Beachille. Kaupunki vaikuttaa tosi eläväiseltä, lämmintä on ja palmuja :) 

Miami: palmui ja aurinkoo :)

Saatiin auto parkkihalliin ja suunnattiin Subwayn kautta Clay hotellille. Vihdoin ruokaa ja unta palloon! Miamissa muuten auto on käytännössä pakollinen. Oikeastaan mitään julkista liikennettä ei ole, ja etäisyydet ovat kuitenkin isoja jos haluaa jotain nähdä ja tehdä. Auton saa hyvin säilöttyä parkkihalleissa, joita Miami Beachilla on jokaisessa kadunkulmassa. Ruuhkissa seisomiseen on syytä varautua, Miamissa liikkuminen vaatii hiukan kärsivällisyyttä. Hiukan enemmän kuin minulla välillä oli ;) Mopoauto-Chevy osoittautui hyväksi valinnaksi, vaikka olikin ajoittain hiukan turvattoman oloinen. Siitä kuitenkin paikalliset tunnistivat meidät heti turisteiksi, ja ymmärsivät olla varovaisia. Navigaattori on minusta pakollinen lisävaruste. Ainakaan itse en olisi halunnut arvailla oikeita kaistoja ja liittymiä paperikartalta. Navigaattori opasti siis myös ryhmittymään ajoissa, kaistoja kun on rivissä lukuisia!

Meiän mauto :D

Day 2 

Hotellin aamiaisella alkoi heti ärsyttää, kun aamupala sisälsi enemmän jätettä kuin ruokaa. Jokainen hotellivieras sai siis valmiiksi pakatun setin muovirasiassa, missä jokainen tuote edelleen oli omassa pakkauksessaan. Aamupala oli pettymys, eikä sillä varmaan montaa tuntia edes elä. Tyhjää parempi kuitenkin. Sitten kaupunkiin tutustumaan :) Käveltiin Miami Beachin rantabulevardi päästä päähän ja tutustuttiin muutenkin lähialueeseen. Rantabulevardilla oli kymmenittäin juoksijoita, kivaa :) Me kans! 

Ei kuitenkaan vielä lähdetty lenkille, vaan päätettiin ajella Dolphins Malliin ostoksille. Ajattelin, että jenkkilä on todellinen shoppailutaivas. Tämän päivän saalis jäi kuitenkin laihaksi. Kivoja kauppoja ja vaatteita ostoskeskus kyllä oli pullollaan, mutta tarjolla oli lähinnä L-kokoa :( Shoppailun jälkeen lähdettiin katsomaan korista. Jari oli etukäteen varannut meille liput NBA-, NHL- ja NFL-matseihin. Itse vähän nikottelin ennen matkaa, että eikö muuta aiota tehdä kuin katsoa pelejä. Onneksi Jari kuitenkin piti päänsä ja otti liput kaikkiin kolmeen, koska kokemukset oli ihan huikeita! Jenkeissä kannattaa ihan ehdottomasti mennä katsomaan pelejä! NBA oli näistä mun mielestä vaisuin, vaikka sitä mulle oli etukäteen hehkutettu eniten. Oli tämäkin silti hieno elämys. American Airlines Arena, eli Miami Heatin kotistadion, on suomalaiseen silmään todella suuri! Ja itse pelin seuraaminen oli mielenkiintoista. Tunnelma oli kuitenkin vähän vaisu, eikä yleisö ollut tunteella mukana. Peliä katsoessamme saatiin vielä ehta Hakametsä-tunnelma päälle, kun yhtäkkiä takaamme kuuluu selvällä suomen kielellä: "Perkele! Eihän tästä tuu yhtään mitään!" No eihän siitä tullut, voitto lähti Memphisiin Grizzliesin mukaan luvuin 95-103. Yhtä kaikki, hieno kruunaus ekaan päivään!

NBA: Miami Heats - Memphis Grizzlies.

Day 3

No nyt sitten sitä GPS-jälkeä Miami Beachilta :D Eli aamulenkki Ocean Driven rantabulevardilla, palmujen alla, auringonpaisteessa, Atlantin rantsussa, mielettömän hienoissa maisemissa - parhautta! Aamulenkin jälkeen olikin aika lähteä kohti Sun Life Stadiumia. Tänään on NFL-päivä! Pelinä New York Jets - Miami Dolphins. 

GPS-jälki Miamista, check. 

Myöhästyttiin pelistä hiukan kun ei tiedetty, että peliin ei saa ottaa laukkua, ja mulla oli tietenkin sellainen mukana. Sen sai stadionilla säilöön, mutta sinne oli tolkuton jono, kuten kaikkialle. Kaikki kamani sain kyllä ottaa mukaan, mutta itse laukku piti jättää säilöön. NFL-matsiin mennessä kannattaa siis ottaa kamat mukaan läpinäkyvässä pussissa! Vaikka missattiinkin alkuseremoniat, ehdittiin onneksi parahiksi itse peliin. Ja tää stadion on muuten ISO. H U G E !!! Ja tunnelma, se oli koko ajan aivan katossa! NFL oli mun ehdoton suosikki näistä tän reissun penkkiurheiluista. Huikee peli, huikee yleisö, huikee stadion ja huikee tunnelma! Valitettavasti tässäkin ottelussa tuli kuonoon, ja voitti lähti Jetsin mukaan lukemin 37-24. Mä sekosin tästä tunnelmasta ja mun oli pakko saada fanipaita :D Jari osti mulle Tannehillin #17 paidan matkamuistoksi :) Kerrassaan superhieno päivä!!!

NFL: Miami Dolphins - New York Jets.

Pari huomiota Miamista tähän mennessä: Täällä on liikaa suomalaisia ja vielä enemmän ruotsalaisia. Täällä on tosi kallista, varmaan kallein kohde missä oon ikinä ollut. Paitsi urheiluvaatteet on onneksi halpoja :D Ja sitten ne ruuhkat!! Tuskaista, kun tuntuu että hyvää reissuaikaa valuu hukkaan. Jengi lentää ihan taukoamatta pienkoneilla ja helikoptereilla, olipa NFL-matsiin mennessä ilmassa jopa zeppeliini! Pienkoneilla vedetään mainoksia piitsillä edestakaisin. Miami Beachilla pääsee myös näkemään laskeutuvia isoja matkustajakoneita tosi läheltä. 

Day 4 

Herättiin jo neljältä aamuyöstä, koska nyt jätetään Miami taakse pariksi päiväksi ja seilataan Bahamalle :D Fort Lauderdalesta pääsee kätevästi Bahama Expressillä Freeportiin kolmessa tunnissa. Tai no kätevästi ja kätevästi, nää bahamalaiset on kyllä surkeita organisoimaan ihmismassoja paikasta toiseen. Mutta pääsee kuitenkin ;) Sataman turvatarkastuksessa meiltä kysyttiin vaan onko aseita, ja kun vastattiin että ei ole, päästiin sujuvasti ajelemaan alueelle. Se kävi helposti!

Laivaannousua varten porukkaa ja terminaalin tuoleja järjesteltiin loputtomasi erilaisiin jonomuodostelmiin. Paikalla oli laivayhtiön työntekijöitä ja seriffejä. Tuoleja käänneltiin ihmisten tielle ajatuksella kiusa se on pienikin kiusa, ja ihmisiä järjesteltiin yhä uudestaan ja uudestaan, mutta laivaa ei vaan meinattu saada lastattua. Lopulta paattiin kuitenkin päästiin, ja matka meni ihan hyvin. Paatti ei juurikaan keikutellut, mutta silti istuin kauhusta kankeana tuolissani alusta loppuun, hakkasin sanapeliä kännykällä enkä uskaltanut liikahtaakaan. Jari kävi ostamassa meille välipaloiksi croissantit, joita joutui jonottamaan tunnin. Perillä ihmisiä ei myöskään noin vaan päästetty ulos laivasta, vaan jälleen kerran järjestäydyttiin muodostelmiin erilaisiin karsinoihin, joista henkilökunta päästi porukkaa mielivaltaisia määriä mielivaltaisessa järjestyksessä mielivaltaiseen tahtiin. Voi apua mitä touhua... 

Satamasta meillä oli kyyti varattuna Taino Beachille Flamingo Bay -hotelliin. Hotellissa piti allekirjoittaa vastuuvapauslomake, että paikka ei ole vastuussa jumalan teoista. Oh well, äkkiä piitsille aurinkoon ennen kuin jumala muuttaa mielensä sään suhteen ;) Meille tuli heti Bahamasta vahva Fiji-fiilis. Hyvin hyvin samanlaista. Samantien mulle iski myös nälkälakko, en halua syödä mitään koska en halua samaa pirun tautia kuin Fijiltä! No okei pakkohan ihmisen kaikella uhalla täälläkin oli syödä, ei siinä auttanut. Koska Fiji-vibat oli kuitenkin vahvat, hekoteltiin kunnolla kun löydettiin meiän jääkaapin oveen just passeli magneeeti: "Bahamas. Same shit, different island." Iltasella juuri ennen pimeää käytiin vielä nappaamassa GPS- jälki Bahamalta :)

GPS-jälki Bahamalta, check. 

Day 5

Tänään vietettiin ihana ja rentouttava piitsipäivä nahkaa grillaten ja kirjoja lukien. Välillä paistoi hiukan myös nestemäinen aurinko, mutta eipä se haittaa kun on koko ajan silti niin lämmin. Eipä täällä Freeportissa juuri muuta voi tehdäkään kuin olla piitsillä ja rentoutua :) Sitten otetaankin jo suunta takaisin Miamiin. 

Taino Beach, Freeport, Bahamas. Same shit, different island ;)

Laivamatka meni hyvin, kotimatka autoillen meni hyvin. Saavuttiin hotellille yöllä, ja meitä oli odottamassa oma vanha huoneemme. Huone oli koko ajan haissut lievästi rasvakeittimelle, mutta tällä välin se oli muuttunut the ultimate rasvakeittimeksi!! Urgh, meinasin ihan vallan oksentaa. Koska Fijin reissulla opittiin että valittaminen kannattaa aina, päätettiin nytkin tarttua tuumasta toimeen vaikka olikin keskiyö. Saatiin uusi, vastaremontoitu, isompi, hienompi ja paremmanhajuinen huone, missä saatiin onneksi viettää loppuloma, jei :) Eikä edes tarvinnut vetää läpi samaa performanssia kuin Hong Kongin lentokentällä puoli vuotta sitten ;) Uudessa luksushuoneessamme syötiin vielä luksusillallinen sänkypiknikkinä: kolmioleipää ja jugurttia. Koska lusikoita ei ollut, Jari askarteli omansa puutikusta, minä puolestani pahvimukista :D

The lusikka. Ihan itte tein :D

Jos muuten haluaa saapua jenkkeihin mielessään jokin rikollinen toiminta, suosittelen saapumista Bahaman kautta. Lentokentällä meistä otettiin kuvat ja sormenjäljet, lähtiessä mikä lie huumetesti napattiin mun kämmenestä ja laukut tuplatsekattiin. Bahamalle mennessä sen sijaan kysyttiin vain onko aseita, ja takas jenkkeihin tullessakin katsottiin vaan passit ihan alkeellisessti ilman mitään tietotekniikkaa tai muitakaan krumeluureja, siinä kaikki. 

Day 6

Uudenvuoden aatto! Aloitettiin se völjymällä aamu piitsillä, mutta sitten varsinaiseen ohjelmaan. Lähdettiin taas ajelemaan kohti Fort Lauderdalea. Tänään on NHL-päivä! Ennen matsia käydään kuitenkin tarkastamassa Sawgrass Mills Mall, hehtaarienkokoinen ostoskeskus. Aika oli rajallisesti ja kauppoja loputtomasti. Tehoshopattiin erityisesti kasapäin urkkavaatteita. Nyt löytyikin vaikka mitä!

Tiedettiin, että Panthersin kotistadion BB&T Center on aivan Sawgrass Millsin kulmalla. No, vahinko vaan osuttiin hiukan väärälle kulmalle. Lähdettiin kiertämään ostoskeskusta kävellen, ja matkaa kertyi kilometrikaupalla! Lopulta stadion kuitenkin löytyi, eikä tällä kertaa edes myöhästytty, edes alkuseremonioista. Ehdittiin vieläpä shopata fanikaupasta Barkov-paidat päälle :) Jari oli varannut meille liput ADT-klubilta, eli saatiin ruokaa ja juomaa, ja päästiin katsomaan peli aitiosta. WAU! Tarjolla oli ihan jäätävän hyvää lihaa!! Ehdittiinkin syödä lautaskaupalla lihhoo, ennen kuin huomattiin että toisessa pisteessä olisi ollut tarjolla vähän muutakin :D Tarjoilut oli loistavat, tunnelma hieno ja peli tosi kivaa katsottavaa! Ja olihan se kiva, kun joukkueessa pelasi kolme suomalaista kiakkoilijaa: Barkov, Bergenheim ja Jussi Jokinen. Turpiin tosin tuli tästäkin: Florida Panthers otti köniin Rangersilta 2-5, ja voitto matkasi jälleen kerran edellämme New Yorkiin. Silti, aivan huikee tapa vaihtaa vuotta!!

NHL: Florida Panthers - New York Rangers. 

Pelistä ehdittiin vielä parahiksi takaisin South Beachille katsomaan ilotulitusta. Hienohan se oli, mutta olin silti pettynyt, koska olin odottanut jotain ihan tajunnan räjäyttävää spektaakkelia, ollaanhan sentään suuressa ja mahtavassa jenkkilässä. Raketteja ammuttiin kyllä tolkuton määrä, mutta kaikki ammuttiin samaan ekojen rakettien aiheuttamaan savupilveen, joten elämys jäi laimeaksi. Kukaan ei muuten juonut skumppaa pihalla vaikka on uusivuosi?!! Toisaalta, eipä kukaan hytissyt untuvatakissakaan ;) Vaan mepä kyllä skumpat poksautettiin, mutta ei mekään siellä pihalla uskallettu, vaan säästettiin ilo hotellihuoneeseen. 

Happy New Year!!!

Day 7 

Vuosi 2015 avattu köhinällä. Aamupalalla kaikki hotellivieraat tuntuvat olevan köhässä. Liekö aistittavissa sisäilmaongelman tuntua? Niin tai näin, ainakin on kivaa että kerrankin siitä ei keuhkoa kukaan, olenhan sentään lomalla :D Tänään suoritin siskolta saamani haastavan tehtävän: kävin meikkiostoksilla Sephorassa. Sama kun lähettäisi norsun posliinikauppaan, mutta hyvän kuvallisen ohjeistuksen avulla selvisin kuitenkin :D Kaupungilla erään yökerhon edessä oli CSI Miami autoineen, hanskoineen ja tamineineen tutkimassa jälkiä ihan niin kuin siinä sarjassa! Hui, luulen että joku pääsi hengestään viime yönä :/

CSI Miami, Horatio kärppänä paikalla. 

Muuten tämä päivä koostuikin rannalla löhöämisestä, Atlantissa plutaamisesta, sangriasta ja lattarimusasta, mikä soi Miami Beachilla kaiken aikaa :) Minähän tykkään! Atlantti on muuten paljon vilpoisempi kuin Tyynimeri, vaikka täällä on muuten ihan tosi kuuma koko ajan. Illalla etsin t-paitaa mitä olin käyttänyt yöpaitana koko reissun ajan. Siinä tohinassa löin varpaani niin kovaa matkalaukkuun, että se oman diagnoosini mukaan murtui. Särki niin pirusti koko yön ja turposi. Muistutti vahvasti aiemmin moottoripyöräkolarissa murtamaani varvasta, auts. Niin ja sitä paitaa ei löytynyt, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi, että siivoja on sen vienyt. Paita oli kauttaaltaan valkoinen, joten on mahdollista että se on vaan erehdyksessä lähtenyt lakanoiden mukana. Yhtä kaikki paita oli sen verran vanha ja huono ettei lähdetty asiasta valittamaan. 

Day 8 

Murtuneesta varpaastani huolimatta halusin lähteä aamulenkille. Ostettiin matkalukemisiksi Tyler Hamiltonin elämäkerta, mikä olikin ihan loistava! Sain siitä tosin huonoja vaikutteita :D En sentään ryhtynyt käyttämään EPOa, mutta koska Tylerkin polki kisan loppuun olkapää murtuneena, minäkin voin kirmata edestakas Miami Beachia varvas murtuneena ;) Kirjan johdosta olin muutenkin ihan EPO-höpinöissä koko reissun ajan. Paluulennolla tarina äityi niin veriseksi luettavaksi, että meinasin heittää tajuntani, enkä pystynyt jatkamaan loppuun ennen kuin kotona jalat seinää vasten :D Loistava kirja, silti! Ja kotona olen taas ihan motivaatiota täynnä hypätä oman pyöräni selkään!

Tänään oli sitten pakko kokeilla Buger Kingiä. Onhan se nyt must käydä jossain pikaruokaravintolassa kun jenkeissä ollaan, vaikka muuten en mikään pikaruokafani olekaan. Ja mielettömän hyvät burgerit saatiinkin, kyllä nää vaan osaa! Sitten suunta taas piitsille. Kesken matkan Jari huomasi kuleksineensa koko päivän paita väärinpäin päällä, ja mä sain tolkuttoman hepulikohtauksen mistä ei vaan tullut loppua :D Meressä oli julmetut aallot ja rantavahdit kielsivät uimisen. Illalla käytiin vielä kävelemässä Lincoln Roadin kävelykatu päästä päähän, ja ostettiin taas lisää lenkkareita :D Kaiken kaikkiaan tältä reissulta tarttui mukaan yhdeksät (9!!!) urheilukengät :D 

Lincoln Roadin joulupalmut. 

Day 9 

Aamulla herättiin ajoissa, ja koska ei olla muutamaan päivään liikuttu autolla, käytiin tarkistamassa että se on vielä tallessa :D Olisi kamalaa, jos sitä ei ensi yönä olisikaan, kun pitää lähteä lentokentälle. Tallessahan se oli. Oltiin niin ajoissa liikkeellä, ettei mikään paikka vielä ollut auki, joten oltiin pakotettuja menemään taas piitsille ;) Siellähän se päivä sitten taas ihanasti menikin, lomaaaaa <3 Käytiin vielä syömässä hyvät illalliset. Mä tilasin pahaa aavistamatta jälkkäriksi suklaakakun. Olin tyhmä enkä huomannut ottaa siitä valokuvaa, mutta ristus notta se oli SUURI, oikea JÄRKÄLE!! Sellainen kerrostalonkokoinen! Siitä olis Suomessa ammennettu suklaakakkua ainakin 20 hengelle! Tyypit ihan tosissaan kantoi sen siihen pöytään yksin mun eteen. Söin minkä pystyin, se oli kakusta vain murto-osa, ja olin ihan suklaaähkyssä. Tarjoilija yritti vielä väkisin tunkea loppuja dogibägiin mukaan, mutta kieltäydyin ehdottomasti. Ristus, pitäkää kakkunne, haluan mahtua vielä paluulennolle :D Sitten ajoissa punkkaan, koska aamuyöstä on herätys lentokentälle jo viideltä. 

Mikä ihan mahtava reissu niin täynnä mielettömän hienoja kokemuksia ja rentoutumista <3 Niin paljon, onnea, iloa, naurua ja rakkautta kuin vain häämatkalla kuuluukin olla <3 Ollaan myös jenkkilän hullussa liikenteessä loistava tiimi, kuten muutenkin :) Mutta olihan tää nyt ansaittua, niin ansaittua!

South Beachin kuuluisat rantavahtien kopit on jokainen maalattu omaan tyyliinsä. Tässä ehta jenkkiversio. 

Day 10 

Aamuyöstä ajeltiin lentokentälle, palautettiin auto ja noustiin New Yorkin koneeseen. Lento meni hyvin. Seuraava lento Nykistä Helsinkiin meni vielä paremmin, kun päästiin johonkin jäätävään virtaukseen ja surautettiin matka seitsemässä tunnissa!! Lennon lähtö viivästyi, koska kone saapui Hesasta tolkuttomassa vastatuulessa, mutta kepeästi saatiin aikataulu kiinni ja oltiin Helsinki-Vantaalla just in time :) Sieltä iskä oli meidät tietysti noutamassa :) Kotona jouduttiin vielä murtamaan yksi huppariin jäänyt varashälytin, mutta onneksi siitäkin selvittiin paitaa rikkomatta. Huikee reissu! 

Mä en ikinä oo ollut mikään suuri jenkki-ihannoija, eikä musta sellaista tullut nytkään. Moni asia siellä on pyllyllään. Tuntuu niin turhauttavalta, että me kaksi täälä kierrätetään jugurttipurkin kannetkin, pyöräillään työmatkat, käytetään kankaista ostoskassia ja hedelmäpussia kauppareissuilla jne, kun samaan aikaan jenkkilässä kukaan ei murehdi luonnosta vähääkään. Oma panos ei silti koskaan ole turha ja jatkamme valitsemallamme tiellä, selvä se. On jenkeissä kuitenkin paljon hyvääkin, ja ihan varmasti mennään uudestaankin! Erityisesti kiinnostuksen kohteina ovat tällä hetkellä San Francisco, Hawaii ja tietysti New York. Silti seuraavaksi välillä johonkin muualle :) Miamista sain kuitenkin sen mitä toivoinkin: shoppailua, matseja, piitsielämää, lattarimusaa, rentoa meininkiä ja hyvää ruokaa! 

Tutusti ja turvallisesti sinivalkoisin siivin kotiin :)
Voin melkein kuulla lentopisteiden ropinan tilille ;)