Miami ja Bahama 26.12.2014 - 4.1.2015

Kuten <3 Häämatka <3 -päivityksestä voi lukea, meiän honeymoon ei mennyt kaikilta osin ihan putkeen ;) Ikimuistoinen se kyllä oli! Joka tapauksessa päätettiin, että ollaan ansaittu uusi häämatka :) Ainakin yksi uusi häämatka. Siispä varattiin Miami joululomalle, ja vaikka mä niin olin päässyt saarifetissistäni Fijin myötä, oli Miamin kylkeen kuitenkin pakko ujuttaa myös Bahama :D Here we go again: Häämatka 2.0. 

Day 1

Aamuyöstä otettiin Helsinki-Vantaalta ensin suunta Lontooseen. Välilasku oli taas Heathrowlla, kuten ekallakin häämatkalla. Sen kunniaksi käytiin syömässä burgerit ja juomassa vaihtelun vuoksi Bulmersin sijasta Magnersia samassa raflassa kuin viime kerralla. Tää rafla on nimeltään Bridge, se on meiän kantis Heathrowlla :) Siellä fiilistellessä Jari sanoi, että tää puolen vuoden välein on hänen mielestään sopiva tahti tehdä häämatkoja. Hell yeah, mä oon messis :D Mulla on kauhean hyvä mies :) 

Sitten suunta Miamiin. Tällä kertaa liihoteltiin American Airlinesilla. Kone oli tilava ja lihapullat hyviä, mutta palvelu aika kehnoa ja kaikki mahdollinen loppui kesken. Onneksi ei kuitenkaan lentobensiini! Mua jännitti tää lento etukäteen enemmän kuin yleensä, koska tää on ensimmäinen kerta kun ylitän Atlanttia. Itään päin mennessä alla on lähes jatkuvasti jossain lähistöllä maata, ja voin leikkiä että hätälaskun voisi tehdä anytime. Mulle joku sanoi joskus, että pahempaa se on tipahtaa Uraliin kuin Atlanttiin, mutta mä oon erimielinen. Vesi ei oo mun juttu, ei vaan ole ja kammoan sitä. Turbulenssiakin oli aika paljon, mutta ei mitään ylitsepääsemättömän kamalaa. Paitsi meiän takana istuneen tytön mielestä, joka sai kunnon hyperventilaatioitkupaniikkikohtauksen kahdesti. Ensimmäisen jo puolen tunnin lentomatkan jälkeen, it's gonna be a long long day! Onneks lentoemoilta löytyi tytölle joku ilopilleri, minkä voimin hänkin selvisi kunnialla yli Atlantin. 

Laskeuduttiin Miamiin ja iloiten riennettiin ulos koneesta. Virhe. Note to self: Miamin kentällä ei ole vessoja piru vie missään, hoida asiasi koneessa ennen poistumista. Joka paikkaan on tolkuttomat jonot ja jouduttiin turvatarkastuksessakin vielä double checkiin. Kansalliselle puolelle pääsemiseen voi kulua helposti pari tuntia. Note to self: Käy sielä vessassa ennen kuin poistut koneesta!! Miamin kentältä ei myöskään saa mistään ruokaa eikä edes vettä. Note to self: Pidä huoli että verensokeri on koholla ja vettä mukana ennen kuin jätät koneen. Lopulta kuitenkin saatiin sormenjäljet ja valokuvat annettua, laukkumme tuplatarkastettua, vuokra-autokin vielä haettua, ja pääsimme vihdoin ulos kentältä.

Selviäminen kentältä hotellille Miamin hullussa liikenteessä umpiväsyneenä on vielä oma lukunsa. Oltiin otettu vuokra-autoista edullisin. Se oli pikkuruinen Chevrolet, joka näytti muun liikenteen seassa mopoautolta. Jalkatilaa oli vähemmän kuin American Airlinesin economy-luokassa. Olo 12-kaistaisella highwaylla mauton kanssa on pahasti turvaton. Onneksi Jari kuitenkin piti pään kylmänä, minä pidin navigaattorin kädessä, ja selvittiin kunnialla Miami Beachille. Kaupunki vaikuttaa tosi eläväiseltä, lämmintä on ja palmuja :) 

Miami: palmui ja aurinkoo :)

Saatiin auto parkkihalliin ja suunnattiin Subwayn kautta Clay hotellille. Vihdoin ruokaa ja unta palloon! Miamissa muuten auto on käytännössä pakollinen. Oikeastaan mitään julkista liikennettä ei ole, ja etäisyydet ovat kuitenkin isoja jos haluaa jotain nähdä ja tehdä. Auton saa hyvin säilöttyä parkkihalleissa, joita Miami Beachilla on jokaisessa kadunkulmassa. Ruuhkissa seisomiseen on syytä varautua, Miamissa liikkuminen vaatii hiukan kärsivällisyyttä. Hiukan enemmän kuin minulla välillä oli ;) Mopoauto-Chevy osoittautui hyväksi valinnaksi, vaikka olikin ajoittain hiukan turvattoman oloinen. Siitä kuitenkin paikalliset tunnistivat meidät heti turisteiksi, ja ymmärsivät olla varovaisia. Navigaattori on minusta pakollinen lisävaruste. Ainakaan itse en olisi halunnut arvailla oikeita kaistoja ja liittymiä paperikartalta. Navigaattori opasti siis myös ryhmittymään ajoissa, kaistoja kun on rivissä lukuisia!

Meiän mauto :D

Day 2 

Hotellin aamiaisella alkoi heti ärsyttää, kun aamupala sisälsi enemmän jätettä kuin ruokaa. Jokainen hotellivieras sai siis valmiiksi pakatun setin muovirasiassa, missä jokainen tuote edelleen oli omassa pakkauksessaan. Aamupala oli pettymys, eikä sillä varmaan montaa tuntia edes elä. Tyhjää parempi kuitenkin. Sitten kaupunkiin tutustumaan :) Käveltiin Miami Beachin rantabulevardi päästä päähän ja tutustuttiin muutenkin lähialueeseen. Rantabulevardilla oli kymmenittäin juoksijoita, kivaa :) Me kans! 

Ei kuitenkaan vielä lähdetty lenkille, vaan päätettiin ajella Dolphins Malliin ostoksille. Ajattelin, että jenkkilä on todellinen shoppailutaivas. Tämän päivän saalis jäi kuitenkin laihaksi. Kivoja kauppoja ja vaatteita ostoskeskus kyllä oli pullollaan, mutta tarjolla oli lähinnä L-kokoa :( Shoppailun jälkeen lähdettiin katsomaan korista. Jari oli etukäteen varannut meille liput NBA-, NHL- ja NFL-matseihin. Itse vähän nikottelin ennen matkaa, että eikö muuta aiota tehdä kuin katsoa pelejä. Onneksi Jari kuitenkin piti päänsä ja otti liput kaikkiin kolmeen, koska kokemukset oli ihan huikeita! Jenkeissä kannattaa ihan ehdottomasti mennä katsomaan pelejä! NBA oli näistä mun mielestä vaisuin, vaikka sitä mulle oli etukäteen hehkutettu eniten. Oli tämäkin silti hieno elämys. American Airlines Arena, eli Miami Heatin kotistadion, on suomalaiseen silmään todella suuri! Ja itse pelin seuraaminen oli mielenkiintoista. Tunnelma oli kuitenkin vähän vaisu, eikä yleisö ollut tunteella mukana. Peliä katsoessamme saatiin vielä ehta Hakametsä-tunnelma päälle, kun yhtäkkiä takaamme kuuluu selvällä suomen kielellä: "Perkele! Eihän tästä tuu yhtään mitään!" No eihän siitä tullut, voitto lähti Memphisiin Grizzliesin mukaan luvuin 95-103. Yhtä kaikki, hieno kruunaus ekaan päivään!

NBA: Miami Heats - Memphis Grizzlies.

Day 3

No nyt sitten sitä GPS-jälkeä Miami Beachilta :D Eli aamulenkki Ocean Driven rantabulevardilla, palmujen alla, auringonpaisteessa, Atlantin rantsussa, mielettömän hienoissa maisemissa - parhautta! Aamulenkin jälkeen olikin aika lähteä kohti Sun Life Stadiumia. Tänään on NFL-päivä! Pelinä New York Jets - Miami Dolphins. 

GPS-jälki Miamista, check. 

Myöhästyttiin pelistä hiukan kun ei tiedetty, että peliin ei saa ottaa laukkua, ja mulla oli tietenkin sellainen mukana. Sen sai stadionilla säilöön, mutta sinne oli tolkuton jono, kuten kaikkialle. Kaikki kamani sain kyllä ottaa mukaan, mutta itse laukku piti jättää säilöön. NFL-matsiin mennessä kannattaa siis ottaa kamat mukaan läpinäkyvässä pussissa! Vaikka missattiinkin alkuseremoniat, ehdittiin onneksi parahiksi itse peliin. Ja tää stadion on muuten ISO. H U G E !!! Ja tunnelma, se oli koko ajan aivan katossa! NFL oli mun ehdoton suosikki näistä tän reissun penkkiurheiluista. Huikee peli, huikee yleisö, huikee stadion ja huikee tunnelma! Valitettavasti tässäkin ottelussa tuli kuonoon, ja voitti lähti Jetsin mukaan lukemin 37-24. Mä sekosin tästä tunnelmasta ja mun oli pakko saada fanipaita :D Jari osti mulle Tannehillin #17 paidan matkamuistoksi :) Kerrassaan superhieno päivä!!!

NFL: Miami Dolphins - New York Jets.

Pari huomiota Miamista tähän mennessä: Täällä on liikaa suomalaisia ja vielä enemmän ruotsalaisia. Täällä on tosi kallista, varmaan kallein kohde missä oon ikinä ollut. Paitsi urheiluvaatteet on onneksi halpoja :D Ja sitten ne ruuhkat!! Tuskaista, kun tuntuu että hyvää reissuaikaa valuu hukkaan. Jengi lentää ihan taukoamatta pienkoneilla ja helikoptereilla, olipa NFL-matsiin mennessä ilmassa jopa zeppeliini! Pienkoneilla vedetään mainoksia piitsillä edestakaisin. Miami Beachilla pääsee myös näkemään laskeutuvia isoja matkustajakoneita tosi läheltä. 

Day 4 

Herättiin jo neljältä aamuyöstä, koska nyt jätetään Miami taakse pariksi päiväksi ja seilataan Bahamalle :D Fort Lauderdalesta pääsee kätevästi Bahama Expressillä Freeportiin kolmessa tunnissa. Tai no kätevästi ja kätevästi, nää bahamalaiset on kyllä surkeita organisoimaan ihmismassoja paikasta toiseen. Mutta pääsee kuitenkin ;) Sataman turvatarkastuksessa meiltä kysyttiin vaan onko aseita, ja kun vastattiin että ei ole, päästiin sujuvasti ajelemaan alueelle. Se kävi helposti!

Laivaannousua varten porukkaa ja terminaalin tuoleja järjesteltiin loputtomasi erilaisiin jonomuodostelmiin. Paikalla oli laivayhtiön työntekijöitä ja seriffejä. Tuoleja käänneltiin ihmisten tielle ajatuksella kiusa se on pienikin kiusa, ja ihmisiä järjesteltiin yhä uudestaan ja uudestaan, mutta laivaa ei vaan meinattu saada lastattua. Lopulta paattiin kuitenkin päästiin, ja matka meni ihan hyvin. Paatti ei juurikaan keikutellut, mutta silti istuin kauhusta kankeana tuolissani alusta loppuun, hakkasin sanapeliä kännykällä enkä uskaltanut liikahtaakaan. Jari kävi ostamassa meille välipaloiksi croissantit, joita joutui jonottamaan tunnin. Perillä ihmisiä ei myöskään noin vaan päästetty ulos laivasta, vaan jälleen kerran järjestäydyttiin muodostelmiin erilaisiin karsinoihin, joista henkilökunta päästi porukkaa mielivaltaisia määriä mielivaltaisessa järjestyksessä mielivaltaiseen tahtiin. Voi apua mitä touhua... 

Satamasta meillä oli kyyti varattuna Taino Beachille Flamingo Bay -hotelliin. Hotellissa piti allekirjoittaa vastuuvapauslomake, että paikka ei ole vastuussa jumalan teoista. Oh well, äkkiä piitsille aurinkoon ennen kuin jumala muuttaa mielensä sään suhteen ;) Meille tuli heti Bahamasta vahva Fiji-fiilis. Hyvin hyvin samanlaista. Samantien mulle iski myös nälkälakko, en halua syödä mitään koska en halua samaa pirun tautia kuin Fijiltä! No okei pakkohan ihmisen kaikella uhalla täälläkin oli syödä, ei siinä auttanut. Koska Fiji-vibat oli kuitenkin vahvat, hekoteltiin kunnolla kun löydettiin meiän jääkaapin oveen just passeli magneeeti: "Bahamas. Same shit, different island." Iltasella juuri ennen pimeää käytiin vielä nappaamassa GPS- jälki Bahamalta :)

GPS-jälki Bahamalta, check. 

Day 5

Tänään vietettiin ihana ja rentouttava piitsipäivä nahkaa grillaten ja kirjoja lukien. Välillä paistoi hiukan myös nestemäinen aurinko, mutta eipä se haittaa kun on koko ajan silti niin lämmin. Eipä täällä Freeportissa juuri muuta voi tehdäkään kuin olla piitsillä ja rentoutua :) Sitten otetaankin jo suunta takaisin Miamiin. 

Taino Beach, Freeport, Bahamas. Same shit, different island ;)

Laivamatka meni hyvin, kotimatka autoillen meni hyvin. Saavuttiin hotellille yöllä, ja meitä oli odottamassa oma vanha huoneemme. Huone oli koko ajan haissut lievästi rasvakeittimelle, mutta tällä välin se oli muuttunut the ultimate rasvakeittimeksi!! Urgh, meinasin ihan vallan oksentaa. Koska Fijin reissulla opittiin että valittaminen kannattaa aina, päätettiin nytkin tarttua tuumasta toimeen vaikka olikin keskiyö. Saatiin uusi, vastaremontoitu, isompi, hienompi ja paremmanhajuinen huone, missä saatiin onneksi viettää loppuloma, jei :) Eikä edes tarvinnut vetää läpi samaa performanssia kuin Hong Kongin lentokentällä puoli vuotta sitten ;) Uudessa luksushuoneessamme syötiin vielä luksusillallinen sänkypiknikkinä: kolmioleipää ja jugurttia. Koska lusikoita ei ollut, Jari askarteli omansa puutikusta, minä puolestani pahvimukista :D

The lusikka. Ihan itte tein :D

Jos muuten haluaa saapua jenkkeihin mielessään jokin rikollinen toiminta, suosittelen saapumista Bahaman kautta. Lentokentällä meistä otettiin kuvat ja sormenjäljet, lähtiessä mikä lie huumetesti napattiin mun kämmenestä ja laukut tuplatsekattiin. Bahamalle mennessä sen sijaan kysyttiin vain onko aseita, ja takas jenkkeihin tullessakin katsottiin vaan passit ihan alkeellisessti ilman mitään tietotekniikkaa tai muitakaan krumeluureja, siinä kaikki. 

Day 6

Uudenvuoden aatto! Aloitettiin se völjymällä aamu piitsillä, mutta sitten varsinaiseen ohjelmaan. Lähdettiin taas ajelemaan kohti Fort Lauderdalea. Tänään on NHL-päivä! Ennen matsia käydään kuitenkin tarkastamassa Sawgrass Mills Mall, hehtaarienkokoinen ostoskeskus. Aika oli rajallisesti ja kauppoja loputtomasti. Tehoshopattiin erityisesti kasapäin urkkavaatteita. Nyt löytyikin vaikka mitä!

Tiedettiin, että Panthersin kotistadion BB&T Center on aivan Sawgrass Millsin kulmalla. No, vahinko vaan osuttiin hiukan väärälle kulmalle. Lähdettiin kiertämään ostoskeskusta kävellen, ja matkaa kertyi kilometrikaupalla! Lopulta stadion kuitenkin löytyi, eikä tällä kertaa edes myöhästytty, edes alkuseremonioista. Ehdittiin vieläpä shopata fanikaupasta Barkov-paidat päälle :) Jari oli varannut meille liput ADT-klubilta, eli saatiin ruokaa ja juomaa, ja päästiin katsomaan peli aitiosta. WAU! Tarjolla oli ihan jäätävän hyvää lihaa!! Ehdittiinkin syödä lautaskaupalla lihhoo, ennen kuin huomattiin että toisessa pisteessä olisi ollut tarjolla vähän muutakin :D Tarjoilut oli loistavat, tunnelma hieno ja peli tosi kivaa katsottavaa! Ja olihan se kiva, kun joukkueessa pelasi kolme suomalaista kiakkoilijaa: Barkov, Bergenheim ja Jussi Jokinen. Turpiin tosin tuli tästäkin: Florida Panthers otti köniin Rangersilta 2-5, ja voitto matkasi jälleen kerran edellämme New Yorkiin. Silti, aivan huikee tapa vaihtaa vuotta!!

NHL: Florida Panthers - New York Rangers. 

Pelistä ehdittiin vielä parahiksi takaisin South Beachille katsomaan ilotulitusta. Hienohan se oli, mutta olin silti pettynyt, koska olin odottanut jotain ihan tajunnan räjäyttävää spektaakkelia, ollaanhan sentään suuressa ja mahtavassa jenkkilässä. Raketteja ammuttiin kyllä tolkuton määrä, mutta kaikki ammuttiin samaan ekojen rakettien aiheuttamaan savupilveen, joten elämys jäi laimeaksi. Kukaan ei muuten juonut skumppaa pihalla vaikka on uusivuosi?!! Toisaalta, eipä kukaan hytissyt untuvatakissakaan ;) Vaan mepä kyllä skumpat poksautettiin, mutta ei mekään siellä pihalla uskallettu, vaan säästettiin ilo hotellihuoneeseen. 

Happy New Year!!!

Day 7 

Vuosi 2015 avattu köhinällä. Aamupalalla kaikki hotellivieraat tuntuvat olevan köhässä. Liekö aistittavissa sisäilmaongelman tuntua? Niin tai näin, ainakin on kivaa että kerrankin siitä ei keuhkoa kukaan, olenhan sentään lomalla :D Tänään suoritin siskolta saamani haastavan tehtävän: kävin meikkiostoksilla Sephorassa. Sama kun lähettäisi norsun posliinikauppaan, mutta hyvän kuvallisen ohjeistuksen avulla selvisin kuitenkin :D Kaupungilla erään yökerhon edessä oli CSI Miami autoineen, hanskoineen ja tamineineen tutkimassa jälkiä ihan niin kuin siinä sarjassa! Hui, luulen että joku pääsi hengestään viime yönä :/

CSI Miami, Horatio kärppänä paikalla. 

Muuten tämä päivä koostuikin rannalla löhöämisestä, Atlantissa plutaamisesta, sangriasta ja lattarimusasta, mikä soi Miami Beachilla kaiken aikaa :) Minähän tykkään! Atlantti on muuten paljon vilpoisempi kuin Tyynimeri, vaikka täällä on muuten ihan tosi kuuma koko ajan. Illalla etsin t-paitaa mitä olin käyttänyt yöpaitana koko reissun ajan. Siinä tohinassa löin varpaani niin kovaa matkalaukkuun, että se oman diagnoosini mukaan murtui. Särki niin pirusti koko yön ja turposi. Muistutti vahvasti aiemmin moottoripyöräkolarissa murtamaani varvasta, auts. Niin ja sitä paitaa ei löytynyt, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi, että siivoja on sen vienyt. Paita oli kauttaaltaan valkoinen, joten on mahdollista että se on vaan erehdyksessä lähtenyt lakanoiden mukana. Yhtä kaikki paita oli sen verran vanha ja huono ettei lähdetty asiasta valittamaan. 

Day 8 

Murtuneesta varpaastani huolimatta halusin lähteä aamulenkille. Ostettiin matkalukemisiksi Tyler Hamiltonin elämäkerta, mikä olikin ihan loistava! Sain siitä tosin huonoja vaikutteita :D En sentään ryhtynyt käyttämään EPOa, mutta koska Tylerkin polki kisan loppuun olkapää murtuneena, minäkin voin kirmata edestakas Miami Beachia varvas murtuneena ;) Kirjan johdosta olin muutenkin ihan EPO-höpinöissä koko reissun ajan. Paluulennolla tarina äityi niin veriseksi luettavaksi, että meinasin heittää tajuntani, enkä pystynyt jatkamaan loppuun ennen kuin kotona jalat seinää vasten :D Loistava kirja, silti! Ja kotona olen taas ihan motivaatiota täynnä hypätä oman pyöräni selkään!

Tänään oli sitten pakko kokeilla Buger Kingiä. Onhan se nyt must käydä jossain pikaruokaravintolassa kun jenkeissä ollaan, vaikka muuten en mikään pikaruokafani olekaan. Ja mielettömän hyvät burgerit saatiinkin, kyllä nää vaan osaa! Sitten suunta taas piitsille. Kesken matkan Jari huomasi kuleksineensa koko päivän paita väärinpäin päällä, ja mä sain tolkuttoman hepulikohtauksen mistä ei vaan tullut loppua :D Meressä oli julmetut aallot ja rantavahdit kielsivät uimisen. Illalla käytiin vielä kävelemässä Lincoln Roadin kävelykatu päästä päähän, ja ostettiin taas lisää lenkkareita :D Kaiken kaikkiaan tältä reissulta tarttui mukaan yhdeksät (9!!!) urheilukengät :D 

Lincoln Roadin joulupalmut. 

Day 9 

Aamulla herättiin ajoissa, ja koska ei olla muutamaan päivään liikuttu autolla, käytiin tarkistamassa että se on vielä tallessa :D Olisi kamalaa, jos sitä ei ensi yönä olisikaan, kun pitää lähteä lentokentälle. Tallessahan se oli. Oltiin niin ajoissa liikkeellä, ettei mikään paikka vielä ollut auki, joten oltiin pakotettuja menemään taas piitsille ;) Siellähän se päivä sitten taas ihanasti menikin, lomaaaaa <3 Käytiin vielä syömässä hyvät illalliset. Mä tilasin pahaa aavistamatta jälkkäriksi suklaakakun. Olin tyhmä enkä huomannut ottaa siitä valokuvaa, mutta ristus notta se oli SUURI, oikea JÄRKÄLE!! Sellainen kerrostalonkokoinen! Siitä olis Suomessa ammennettu suklaakakkua ainakin 20 hengelle! Tyypit ihan tosissaan kantoi sen siihen pöytään yksin mun eteen. Söin minkä pystyin, se oli kakusta vain murto-osa, ja olin ihan suklaaähkyssä. Tarjoilija yritti vielä väkisin tunkea loppuja dogibägiin mukaan, mutta kieltäydyin ehdottomasti. Ristus, pitäkää kakkunne, haluan mahtua vielä paluulennolle :D Sitten ajoissa punkkaan, koska aamuyöstä on herätys lentokentälle jo viideltä. 

Mikä ihan mahtava reissu niin täynnä mielettömän hienoja kokemuksia ja rentoutumista <3 Niin paljon, onnea, iloa, naurua ja rakkautta kuin vain häämatkalla kuuluukin olla <3 Ollaan myös jenkkilän hullussa liikenteessä loistava tiimi, kuten muutenkin :) Mutta olihan tää nyt ansaittua, niin ansaittua!

South Beachin kuuluisat rantavahtien kopit on jokainen maalattu omaan tyyliinsä. Tässä ehta jenkkiversio. 

Day 10 

Aamuyöstä ajeltiin lentokentälle, palautettiin auto ja noustiin New Yorkin koneeseen. Lento meni hyvin. Seuraava lento Nykistä Helsinkiin meni vielä paremmin, kun päästiin johonkin jäätävään virtaukseen ja surautettiin matka seitsemässä tunnissa!! Lennon lähtö viivästyi, koska kone saapui Hesasta tolkuttomassa vastatuulessa, mutta kepeästi saatiin aikataulu kiinni ja oltiin Helsinki-Vantaalla just in time :) Sieltä iskä oli meidät tietysti noutamassa :) Kotona jouduttiin vielä murtamaan yksi huppariin jäänyt varashälytin, mutta onneksi siitäkin selvittiin paitaa rikkomatta. Huikee reissu! 

Mä en ikinä oo ollut mikään suuri jenkki-ihannoija, eikä musta sellaista tullut nytkään. Moni asia siellä on pyllyllään. Tuntuu niin turhauttavalta, että me kaksi täälä kierrätetään jugurttipurkin kannetkin, pyöräillään työmatkat, käytetään kankaista ostoskassia ja hedelmäpussia kauppareissuilla jne, kun samaan aikaan jenkkilässä kukaan ei murehdi luonnosta vähääkään. Oma panos ei silti koskaan ole turha ja jatkamme valitsemallamme tiellä, selvä se. On jenkeissä kuitenkin paljon hyvääkin, ja ihan varmasti mennään uudestaankin! Erityisesti kiinnostuksen kohteina ovat tällä hetkellä San Francisco, Hawaii ja tietysti New York. Silti seuraavaksi välillä johonkin muualle :) Miamista sain kuitenkin sen mitä toivoinkin: shoppailua, matseja, piitsielämää, lattarimusaa, rentoa meininkiä ja hyvää ruokaa! 

Tutusti ja turvallisesti sinivalkoisin siivin kotiin :)
Voin melkein kuulla lentopisteiden ropinan tilille ;)

Lappi Road Trip 21 - 27.7.2014

Nokialla iltamyöhällä telttoja, makuupusseja ja vaihtokalsareita pakkailee kaksi motoristia. Samaan aikaan Kärkölässä vielä yksi motoristi on samoissa puuhissa. Seuraavana päivänä ollaan sovittu tapaaminen Jämsään, mistä jatkamme kolmikkona kohti pohjoista. Tästä alkaa mun, Jarin ja iskän Lapin reissu! 

Day 1 

Reissupäiväkirjan mukaan tänään: AJETTIIN. Tavattiin iskä sovitusti puolen päivän maissa Jämsässä, mistä jatkettiin porukalla Jyväskylän kautta Äänekoskelle. Siellä syötiin ensimmäinen, tällä matkalla sittemmin legendaksikin muodostuva, ABC-lounas. Vatsat pullollaan jatkettiin Viitasaaren ja Pihtiputaan kautta Kärsämäelle, missä pidettiin pyyhkeen oston mittainen breikki. Iskä oli moisen unohtanut pakata. Edelleen ajeltiin kohti pohjoista Pyhännän kautta Kestilään, missä käytiin hakemassa vähän grillattavaa illaksi. 

Eväät repussa suunnattiin Oulujärvelle Manamansalon leirintäalueelle. Leirintäalue on saaressa, joten päästiin kokemaan lossimatka tälläkin reissulla. Manamansalo on tosi kaunis paikka! Grillattiin eväät, pystytettiin leiri ja käytiin iltauinnilla. Ajeltiin tänään 514 km. 

Lossijonossa Manamansalossa. 

Auringonlasku Oulujärvellä. 

Day 2

Aamulla herättiin hiukan tokkuraisina, teltoissa nukkumiseen lienee vielä hiukan totuttelemista. Pistettiin leiri pakettiin ja lähdettiin aamupalalle. Koska ensimmäinen huoltoasema suvaitsi ilmestyä näköpiiriin vasta 50 kilometrin kuluttua, päätettiin syödä suoraa päätä lounas. Lasagnea maha täyteen, jotta jaksetaan ajaa Lappiin! Ja mehän jaksettiin. Ajeltiin koko päivä pieniä taukoja pitäen aina Pelloon asti, missä leiriydyttiin Tornionjoen varteen. 

Päivä oli tolkuttoman helteinen, ja ajokamoissa totisesti tuli kuuma! Kuultiin että lämpötilaksi oli mitattu parhaimmillaan +34, ei ihme että Gore-Tex-puvussa paahtui. Vielä illallakin oli niin kuuma, että pystyttiin saunomaan teltoissamme. Onneksi Tornionjoen raikas vesi virkisti oloa, ja uinnin jälkeen tarkeni hyvin nakertamaan nötköttileipiä ilta-auringossa. Tänään mittariin kertyi 410  km. 

Tornionjokilaaksossa maisemat kohdallaan, näitä mee tultiin täältä hakemaan!

Day 3

Nukuttiin leirintäalueella teltoissa, mutta käytiin kuitenkin Pellossa hotelliaamiaisella. Toimii aina. Sitten Ruotsiin!! Eli tietyömaille... Voi apua, Ruotsissa ei kyllä yhtään inhimillisellä tavalla osata hoitaa tietöitä. Rutkutettiin siis melkein koko päivä keskimäärin nopeudella 30 km/h hillittömässä helteessä. Tosi raskasta. Onneks nähtiin kuitenkin ekat porot :) 

Tänään ajokilsoja kertyi vain 260. Päätettiin kuitenkin leiriytyä Kiirunan jylhiin kaivoskaupunkimaisemiin. Kiirunassa on lisäksi tosi kiva leirintäalue uima-altaineen. Pystytettiin ensin teltat, ja lähdettiin sitten etsimään sapuskaa. Leirintäalueen ravintola oli kiinni, kuten myös kaikki ravintolat keskustassa. Lopulta löydettiin avoinna oleva pizzeria, mutta kun mentiin sisään, meille kerrottiin että itseasiassa sekin on kiinni. Työntekijät kuitenkin aistivat minun alkavan migreenini ja kaikkien kolmen epätoivon, ja lupasivat sittenkin vielä tehdä meille poropizzat. Huh, pelkäsin jo kohtaavani ehdan ruotsalaisen nälkäkuoleman! 

Kiirunaa ja leirintäaluetta. 

Safkan jälkeen palattiin leirintäalueelle aurinkoon köllöttelemään ja uiskentelemaan. Kun ruoka oli sopivasti laskenut, käytiin Jarin kanssa noutamassa GPS-jälki Kiirunasta. Iskä sanoi keskittyvänsä hiilijalanjälkeen ;) Lenkin jälkeen käytiin leirintäalueen ravintolassa illallisella, missä saatiin todella hyvää revittyä hirveä, noms! 

GPS-jälki Kiirunasta, check. 

Day 4

No nyt päästiin asiaan!! Heti Kiirunan jälkeen alkoi maisemat muuttua vuoristoisiksi ja ihan mielettömän kauniiksi! Tää päivä veti ihan sanattomaksi. Ehdottomasti reissun tähän asti paras päivä, ja yksi elämän parhaista päivistä. WAU! Aluksi mua jännitti vuoristoteiden ajaminen, mutta niihin tottui nopeasti. Jari johti joukkoja, iskä piti perää ja mä sain koko ajan ajella turvallisessa välissä keskiliininä. Oli jotenkin tosi uskomaton fiilis päästä niin mahtaviin maisemiin nimenomaan itse ajamalla, ei lentokoneella turistilauman kera! 

Paras prätkäjengi ja mahtavimmat maisemat!!

Aluksi ajeltiin Kiirunasta Narvikiin. Norjan rajalla mellakkavarusteisiin sonnustautuneet poliisit pysäyttivät meidät ja kyselivät matkan tarkoituksesta. Ihmeteltiin tätä hiukan. Myöhemmin kuultiin että poliisit valvoivat rajoja terroriuhan vuoksi. Alunperin oltiin kuviteltu, että leiriydytään Narvikissa, mutta koska ei saatu maisemista tarpeeksemme ja ajaminen maistui, päätettinkin vain syödä Narvikissa burgerit ja jatkaa matkaa Tromsøn. Burgereiden kera ostettiin cocikset, ihan vaan että päästiin valitsemaan itsellemme norjalaisnimet :D Jari valitsi Jørgenin, iskä Aslaugin ja minä Kjekkenin :D Matkan jatkuessa saatiin huomata että tunnelit ovat täällä tosi pitkiä! Ne ohuesti ahdisti mua. 

Patsastelua Narvikissa. 

Kun lähestyttiin Tromsøa, alkoi sataa, joten päätettiin perillä leirintäalueella ottaa telttojen sijaan mökki. Purettiin pyörät ja lähdettiin keskustaan etsimään ravintolaa. Tromsøssa ajaminen on kokemus sinänsä. Kaupunki on tosi kaunis, kahden puolen vuonoa, ja toiselle puolelle voi surauttaa pitkää siltaa pitkin. Niin, tai sitten vuonon voi myös alittaa, kuten me erehdyttiin tekemään :O Seurattiin opasteita keskustaan, ja päädyttiin jumalattoman pitkään maanalaiseen tunneliverkostoon. Tunneleissa todellakin oli lukuisia liikenneympyröitä joista kustakin jatkui tunneli joka suuntaan. Hyi mikä kokemus, en yhtään tykkää ajella kilometrikaupalla vuonon alla!! Takaisin maan pinnalle kuitenkin päästiin, ruokaakin saatiin, ja paluu leirintäalueelle suoritettiin vuono siltaa pitkin ylittäen :D Tänään matkaa taittui yhteensä 467 km. 

Oh gooodddd tää oli siisteintä ikinä!!!

Ajokalusto ja mökki Tromsøssa. 

Day 5

Oho, nukuttiin oikein sängyissä, oikein tyynyjen kanssa! Kyllä nyt on pirtsakka olo. Paitsi että mä olen räkätaudissa, siksi jäi GPS-jälkikin Tromsøsta saamatta, nyyh :( Pakko siis tulla uudelleen ;) Mutta nyt, tältä haavaa on aika lähteä takaisin kohti Suomea. Pakattiin siis mökissä mukavasti kuivuneet kamppeet kasaan ja käännettiin nokat kohti Kilpisjärveä. Eilen kun saavuttiin Tromsøn, oli harmaata ja sateista. Tänään aurinko paistoi täydeltä terältä ja maisema oli kuin uusi. WAU!! Tänään nähtiin koko reissun hienoimmat maisemat, ja oli pakko pysähtyä alkumatkasta vähän väliä kuvaamaan. Pari peräänajoakin meinasi sattua, kun tapiteltiin maisemia liikenteen sijaan. Onneksi ei kuitenkaan sattunut :) Eräällä pysähdyksellä jouduttiin taas poliisin juttusille. He etsivät miestä, joka oltiin itseasiassa juuri hetki sitten nähty alueella hampparoimassa. 

Tällaista tänään.  

Ei vois kauniimpaa olla!

Eikä voitas ilosempia olla :)

Ennen Suomen puolelle surauttamista poikettiin vielä Skibotnissa. Se oli tosi kaunis, mutta kuihtunut käpykylä. Sitten Kilpisjärvelle. Nähtiin Saana, mutta Norjasta tultaessa tuo näyttää aika mitättömältä. Sen juurelta sai kuitenkin tosi hyvää lounasta :) Lounaan jälkeen päästeltiinkin haipakkaasti Enontekiölle asti, mihin leiriydyttiin. Jossain Kilpisjärven ja Enontekiön välillä iskä hukkasi ajohanskansa. Harmitteli sitä kovasti, koska hanskoilla oli tunnearvoa. Leirintäalueella oli kiva nuotiopaikka puron rannalla. Siellä grillailtiin makkarat ja jälkiuunileivät. Sitten vetäydyttiinkin telttoihin, koska täällä on aivan hulluna hyttysiä, ja ne on ihan hulluja!! Tänään tärskäytettiin matkamittariin 353 km. 

Skibotn. 

Leiri pystyyn viimistä kertaa!

Nokimakkaraa ja jälkkärii, nom nom :)

Day 6

Yöllä oli hirvittävä ukkonen!! HUI! Mä en tietenkään saanut nukuttua. Vettäkin tuli totaalisen kaatamalla, mutta teltta piti kuin pitikin pintansa. Iskää ei paljon tuntunut ukkoset ja sateet haittaavan, viereisestä teltasta kuului koko yön tasainen kuorsaus. Aamusta hyttysiä oli niin paljon, ettei niitä pidätellyt mikään. Karkotteesta huolimatta ne tunkivat iholle, silmiin, korviin, kaikkialle! Niinpä päädyin helteestä huolimatta purkamaan leiriä täysissä ajovarusteissa, kypäräkin päässä ja visiiri kiinni :D Hiki tuli, mutta ainakin säästyin naaman turpoamiselta toisin kuin iskä. Sitä pisti hyttynen huuleen, minkä seurauksena puoli naamaa turposi tosi pahannäköiseksi, eikä se meinannut saada edes aamupalaa syötyä. Turvotus onneksi laski päivän mittaan. 

Tänään sitten takaisin kohti etelää. Paahdettiin menemään kovaa. Ensin kivoja mutkateitä, loppumatkasta enemmän suoraa. Tänään nähtiin paljon poroja. Ajossa niitä on vaan vaikea kuvata. Iskä hukkasi eilen ajohanskat, niin tietysti tänään piti sitten tulla sateinen ja viileämpi päivä. Paremman puutteessa iskä osti näppylähanskat, ja toden totta paahtoi näppylähanskoissa halki sateen koko matkan Enontekiöltä Pudasjärvelle, missä nukuttiin seuraava yö. Kaikkiaan siis taitettiin tänään 487 km. Iskä näppylähanskoissaan ja Jari ilman visiiriä, minkä peilipinta oli edellisenä iltana suttaantunut pilalle visiiripyyhkeellä. Pudasjärvellä päätettiin nukkua viimeinen yö kelohonkamökissä. Virhe. Mökki oli tolkuttoman kuuma, ja jouduin heräämään keskellä yötä tuulettamaan että sain taas hiukan nukuttua. 

Kelohonkamökki Pudasjärvellä. 

Day 7

Tänään kuumuus oli jälleen tukahduttavaa!! Kuumuuden kanssa ei enää tänään ollut mitään rajaa! Paitsi se kuuluisa ääriraja :D Kaikilla pysähdyspaikoilla ja huoltoasemilla oli vaan pakko pikimmiten riisua kaikki ajokamppeet, ja hilluttiinkin ympäriinsä sukkasiltaan, kalsareissa, milloin missäkin. Tänään ajettin tosi pitkä päivä, all the way back home. Viimeinen yhteinen tauko pidettiin Vaajakosken ABC:llä, missä piti tietenkin syödä vielä reissun vikat ABC-pastat :D Vaajakoskella erottiin, iskä jatkoi Mäntyharjuun, me Nokialle. Erotessa tirautettiin kaikki liikutuksen kyyneleet, niin hieno reissu tämä oli!! Minäkin olen matkustellut paljon, mutta kyllä tämä road trip kiilasi helposti munkin mittarilla ihan kärkikahinoihin! Kun kuulin reissun olleen iskälle niin hieno ja tärkeä kokemus, olin niin liikuttunut että pillitin itse kypäräni sisällä käytännössä koko matkan Vaajakoskelta kotiin. Tänään ajeltiin paljon, yhteensä 697 km. Kyllä kelpasi kotisauna, uima-allas ja oma tyyny tämän päivän päätteeksi :)

Taukoa maitolaiturilla. 

Here I go, reppu ja reissunainen :)

Vaajakoski <3

Yhteenvetoa reissusta

Matkaa kertyi yhteensä 3 188 km. Hyvin jaksoi kyykkypyörälläkin painaa :) Sää helli meitä vähän turhankin kovalla kädellä, hellettä piisasi yli tarpeen :D Parempi sekin silti kuin sade, vaikka lämpöhalvaus taisikin pari kertaa olla lähellä. Ajokalustona meillä oli mun Suzuki GSX-R 600 cc, Jarin Honda CB 1000R ja iskän Suzuki Intruder 1500 cc. Eli katetulla, nakulla ja customilla mentiin, sekalainen sakki :) Pyöristä ehdottomasti eniten ihastelua osakseen sai Intruder kromiputkineen. No se on hieno!! Huoltotoimet sujuivat kätevästi reissun päällä autokorjaajan ja autoinsinöörin toimesta, sillä välin mä hoitelin yleensä valokuvauspuolta :) Mielettömän hieno reissu, sanat ei vaan riitä kertomaan! Jari ja iskä <3 <3 

Mun matkaani oli tietenkin turvaamassa myös sisgon antama suojelusenkeli <3

<3 Häämatka <3

Lauantaina 31.5.2014 sanoimme toisillemme tahdon Pyhäjärven rannassa Nokialla <3 Vihkiminen (siviilisellainen) oli ihana, ja juhlat onnistuivat maailman parhaiten!! Elämäni paras päivä, ei kahta sanaa. Rakas aviomies, ihana perhe, huiput ystävät ja sukulaiset <3 Unohtamatta loistavaa bilebändiä Buona Seraa laihoine läskibasisteineen :D Tästä päivästä saisi varmasti kirjoitettua kokonaisen postauksen, niin hieno se oli. Yritän nyt kuitenkin keskittyä häämatkaan, joka niin ikään oli vähintäänkin ikimuistoinen :D :D

Love <3

Fiji 2 - 15.6.2014

Day 1 

Häiden jälkeen vietettiin yksi yö Ilveksessä Tampereella, toinen Hiltonissa Helsinki-Vantaalla. Ja nyt, 2.6. pääsemme siis matkaan kohti Fijiä. Matkakohteeksemme valikoitui Fiji lähinnä minun saarifetissini takia. Jostain syystä tunnen (kröhöm, tunsin) suunnatonta vetoa saarivaltioihin, erityisesti tällaisiin pieniin paratiisisaariin kauniine luontoineen. Kun ehdotin Fijiä, Jari katsoi pari kuvaa Googlen kuvahausta ja oli oitis mukana :D Sinne siis! 

Lensimme ensin Helsingistä Lontooseen. Heathrowlla meillä oli muutama tunti aikaa kierrellä kauppoja, syödä ja nautiskella brittiläisiä juomia (Bulmers :D). Niin ja tietysti olla joka hetki aivan järjettömän onnellisia <3 Lontoosta matka jatkui Hong Kongiin. Luvassa oli 11,5 tuntia koneessa, urgh. Yhtiönä tällä kertaa Cathay Pacific. 

Eksoottiset matkarahat. 

Day 2

Liidellessämme ehti päivä vaihtua. Lento meni muuten hyvin, mutta se oli noin 40 minuuttia myöhässä. Meillä oli HK:ssa tiukka vaihto, ja kenttähän on tunnetusti suunnattoman suuri. Päättöminä rynnättiin kohti lähtöporttia, ja saavuttiinkin niin ajoissa, että ehdittiin molemmat vielä pestä hampaat ja käydä vessassa. Sitten seuraavaan koneeseen: matka jatkuu Fiji Airwaysilla kohti Nadia. 

Jo pelkästään lento Fijille oli eksoottinen. Lentoemot olivat ehtoja fijiläisiä, konekin oli sisustettu fijiläiseen tyyliin. Edellisessä koneessa olin ihmetellyt, kun lähdin vessaan enkä meinannut saada kenkiä jalkoihini. Luulin että sukat oli jotenkin huonosti. Nyt alkoi heti lennon aluksi tuntua siltä, että kengät puristavat. Huomasinkin kurkata jalkojani sukkien alla. HOLY SHIT!!! Jalat olivat ihan ökysuuret, varpaat hädintuskin erottui turvotuksen alta! Paniikki! Onneksi koneessa oli tilaa, joten vaihdoimme tyhjälle penkkiriville niin että pääsin makaamaan ja pitämään jalkojani selkänojaa vasten kohti kattoa. Note to self: Hanki lentosukat, välittömästi. 

Exotic Fiji Airways. 

Day 3

Lento kesti kymmenisen tuntia, joten ilmassa vaihtui taas vuorokausi. Lento oli mennyt leppoisasti. Nadissa Fijin kansainvälisellä lentokentällä odotti yllätys. Kenttä oli suunnilleen Pirkkalan kentän kokoinen ja tosi alkeellinen. Pihalla oli seinää vasten nojallaan pitkä rivi numeroituja kottikärryjä. Kyllä, ilmeisesti matkatavarat kuskattiin koneesta hihnalle kottikärryillä :D Hetkinen hetkinen, mihin me oikein ollaan saavuttu? Onko tämä joku kehitysmaa? Otettiinko me asiasta itseasiassa ollenkaan selvää? No itseasiassa ei otettu. Varattiin vaan :D Ja itseasiassa kyllä: tämä on todellakin kehitysmaa. 

Tjaa, me saavuimme Fijille, meidän laukut eivät saapuneet. Ne oli menneet Sydneyyn. Munkin laukkuni, mokoma petturi, vaikka se on kyllä jo Sydneyn nähnyt! Lupasivat että laukut saapuvat illalla taksilla hotelliin. Itsehän otamme edukkaammin bussin ;) Bussimatka Nadista Pacific Harbouriin kesti vielä nelisen tuntia. Matka oli mielenkiintoinen, sillä ajoimme koko Fijin saaren halki pohjoisesta etelään. Paikallisten talot olivat hökkeleitä, koottu laudanptäkistä ja pellinpalasista, kaikesta mitä käsiin on osunut. Ovia tai ikkunoita taloissa ei ollut. Porukkaa ratsasti vastaan ilman satulaa, pelkkä köysi hevosen turvan ympärillä. Joku käveli paljain jaloin tien piennarta kantaen afrikkalaiseen tyyliin säkkiä päänsä päällä. Wau, käsitykseni Fijistä muuttui kertalaakista. 

Lopulta perillä resortilla kummankaan kengät eivät enää mahtuneet jalkoihin. No, mitäs täällä paratiisissa kengillä? Kyllä, resorttimme todella oli paratiisi! Rantabungalowimme ulkosuihkuineen oli siisti ja ihana. Ravintola, allasalue, puutarha, ranta - koko resortti oli viimeisen päälle hoidettu, ihan täydellinen paikka. Maisemat ovat satumaiset! Oltiin matkasta melko puhki, eikä vaihtovaatteitakaan ollut, joten otimme suihkut, pesimme hampaat ja menimme pieruverkkareissamme altaalle korituoliin. Turvonneet jalat kohti taivasta ja unta palloon! Nukuttiin kunnes sade herätti meidät, ja siirryttiin sisälle jatkamaan unia :D Sitten syötiin illallinen resortin ravintolassa, ja taas unta. Matkalaukuista ei ollut tietoakaan, mutta ei jaksettu välittää. 

Paradise!

Uprising Beach Resort - Ihana Uprising!

Uprising Beach Resort - Ihana Uprising!

Uprising Beach Resort - Ihana Uprising!

Day 4

Loputtoman nukkumisen jälkeen herättiin paikallista aikaa seitsemän kieppeillä. Hienoa, rytmi saatu heti käännettyä paikalliseen aikaan! Resortin ulkoilmaravintolassa syötiin runsas, hyvä, ja varsin eksoottinen aamupala, ihaillen samalla upeita merimaisemia. Laukutkin saapuivat. Jee, vihdoinkin jotain muuta päälle pantavaa kuin nuhjuuntuneet kollarit! Aamiaisen jälkeen lähdettiin kävellen tutustumaan Pacific Harbourin kylään. Kierrettiin kylän parit putiikit ja käytiin "supermarketissa", joka kylläkin suomalaisen mittapuun mukaan oli lähinnä Siwa. Saaliiksemme saatiin vain skumppaa ja vettä. 

Fijillä ei ole montaakaan tietä. Kaikki tienviitat oli puisia ja kaiverrettuja.

Pacific Harbourin kylänraitti. 

Resortille palattuamme mentiin aaltaalle ottamaan aurinkoa. Parin tunnin loikoilun jälkeen lounasta, ja koska sade yllätti, menimme sisään bungalowiimme ruokalevolle. Unikin yllätti, taas, mutta tällä kertaa nukkumisessa oli onneksi joku raja :D Seuraavaksi lähdettiin rantahiekalle juoksemaan Tyynenmeren rantsua, iik miten siistiä!! Lenkin jälkeen otin vielä vartin lihaskuntojumpan bungalowin terassilla. Kyllä näissä maisemissa maistuu niin juoksut kuin jumpatkin, ihan epätodellisen kaunista!! Illalla resortin ravintolassa oli vielä ruokaa, juomaa ja fire dancing -esitys. 

GPS-jälki Fijiltä, check. 

Day 5

Tänään vuorossa Yanuca Island. Saarelle on 45 minuutin venematka Pacific Harbourista. Venematka, paniikki!!! Hiukan vene kiikuttelikin, mutta matka oli kuitenkin ihan siedettävä, ja Yanuca Island ehdottomasti sen arvoinen kokemus! Heti saarelle saavuttuamme pääsimme snorklaillen ihastelemaan koralleja. Korallit toimii aina, ne vaan on tosi kauniita! Snorklailun jälkeen haluttiin tietysti kokeilla melomista Tyynessämeressä. Ensin kaaduttiin kanootilla pari kertaa, kunnes hyväksyttiin että se on yhden ajettava ja käytiin melontareissuilla molemmat eriksemme :D 

Meiän paatti. 

Seuraavaksi oli vuorossa paikallisten järjestämä lounas. Yanuca Islandilla ei siis asu ketään, mutta paikallisten oppaidemme. Ensin maisteltiin kookosta tuoreeltaan. Yksi oppaista kiipesi palmuun paljasvarpain pelkkä viidakkoveitsi mukanaan ja haki kookokset kansalle :O Sitten maisteltiin kavaa, mikä on fijiläisten perinnejuoma. Kava valmistetaan ymmärtääkseni jostain juurista. Se ei ole alkoholia eikä sillä ole humalluttavaa vaikutusta. Jotenkin se litku kuitenkin keskushermostoon vaikuttaa, väitän minä. Kava ei ollut hyvää ja juomisrituaalit oli mun mielestä hölmöjä, mutta paikalliseen tapaan vedin tietysti läpi koko setin. Sitten varsinainen lounas. Lounaan jälkeen pelattiin beach volleyta paikallisten kanssa. Beachiaaaa, sikakivaa!!! Ensimmäistä kertaa pelasin sitten beach volley -käsiturmani ja käsileikkauksen. No nikkaroitu käsi kesti onneksi pelit hyvin :) Paikalliseen sairaalaan en ehkä olisi halunnutkaan joutua.. 

Kookoksen noutaja hommissa. 

Lopuksi kiipesimme vielä sademetsän läpi pientä polkua näköalapaikalle saaren huipulle. Ja nyt todellakin puhun pienestä polusta, ei mikään turisteille tehty asfalttipolku kuten Australiassa. Opas meni viidakkoveitsen kanssa edellä ja raivasi tietä. Koska oli satanut, oli mutaisaa ja liukasta. Mäki oli jyrkkä ja pitkä, kiivetessä sai kunnon hien päälle. Näköalat olivat kuitenkin henkeäsalpaavan hienot! Muutenkin mielettömän hieno kokemus koko Fiji, kun tätä paikkaa ei ole vielä rakennettu turisteja varten, vaan täällä pääsee aidosti luontoon ja näkee kaiken kauneimmillaan. Alas tullessa kaaduin liukkaassa mudassa tietenkin. Mekko meni ruskeaksi, eikä ikinä lähtenyt puhtaaksi edes kotona. No, onneksi satutin vain vähän selkääni, hullumminkin olisi voinut taas käydä ;) Upea Yanuca Island! Ihan mahtava päivä! 

Tällasta polkua.

Tällaseen paikkaan. 

Takaisin resorttiin saavuttuamme juotiin skumppaa bungalowin terassilla, käytiin illallisella, käveltiin tähtitaivaan alla rannassa ja katseltiin rapuja, ja juotiin lisää skumppaa :) Romanttista, ihanaa <3 

Day 6

Tänään Ziplineen!! Kyseessä on siis rata sademetsän keskellä, jossa edetään vaijeriliu'uilla puulta toiselle 30 metrin korkeudessa. Wou! En tiedä mitä tästä oikein sanoisi, koska sanat ei riitä. Zipline is THE MOST COOLEST experience ever!!!! Tätäkään ei oltu rakennettu turistiystävälliseksi, vaan vanha Hiace vei meidät tolkuttoman kuoppaista kuratietä oikeesti keskelle sademetsää. Siellä parivaljakko Ziplinen henkilökuntaa otti meidät huostaansa ja pisti radalle. Toinen miehistä meni aina edellä, toinen tuli meidän perässä. Eli koko ajan molemmilta puolilta varmistettiin että meillä on kaikki ok. Edellä menevä mies otti myös mun kameran ja räpsi meistä kuvia koko matkan. Honeymoonin kunniaksi saatiin vieläpä vetää rata läpi kahdesti :D Oltiin NIIN FIILIKSISSÄ!!!!! Jännää, siistiä, kivaa, wohouuuuuu!!!!

This is so cooool, oh my god!!!!

Ziplinen jälkeen köllöteltiin pari tuntia auringossa resortilla ja päätettiin lähteä kylille lounaalle. Virhe. Syötiin Oasis-nimisessä raflassa pahat clubileivät. Sitten takaisin altaalle. Siellä altaalla oli sellaiset ihanat korituolit missä mahtui makaamaan. Rakastin lukea niissä tuoleissa, meneillään oli Usain Boltin elämäkerta. Köllöttelyn jälkeen käytiin vielä lenkillä ja mä tein taas päälle junpat terassilla. 

Meiän bungalow ja junppaaja terdellä. 

Day 7

Tälle päivälle oltiin varattu Terratrek-reissu. Eli putkirunkoautoilla sisämaan vuoristoon, sieltä kävellen sademetsän halki vesiputouksille uimaan :) Sää oli tosi kurja, ja harkittiin reissun siirtämistä toiselle päivälle. Aamupalan jälkeen päätettiin kuitenkin lähteä, tuli mitä tuli. Kaunis päivä siitä lopulta tulikin, ja saatiin nauttia auringosta riittämiin. Muuten reissu oli hyvin järjestetty ja kiva, mutta meiän auto oli surkea :( Siinä ei toiminut jarrut kunnolla, ja aina jarruttaessa ohjaus puolsi hullun lailla toiseen suuntaan ja auto sammui. Vuoristotiet oli tosi jyrkkiä, joten jarrut olisivat todellakin olleet tarpeen! Mä luovutin kesken menomatkan ajamisen kanssa, ja Jari tuli puikkoihin. Niin tuntui turvallisemmalta, Jari sai sentään sen kikottimen pysymään käynnissä. Perille kuitenkin päästiin ja vesiputoukset oli ihanat! Jari ajoi meidät turvallisesti myös vuoristosta kotiin. Annettiin järjestäjille palautetta hengenvaarallisesta autosta ja kerroin suoraan, että mulla on myös paha mieli, koska nimenomaan minä olin tälle reissulle halunnut, ja sitten en uskaltanutkaan edes ajaa :( Järjestäjät totesivat että aha, siinä kaikki. Muutenkin tultiin tällä reissulla siihen tulokseen, että fijiläiset ovat pinnallisesti tosi tosi ystävällisiä niin kauan kun kaikki menee hyvin. Mutta heti jos ongelmia tulee, he vain käätävät selkänsä. Pahoitteleminen tuntuu olevan fijiläisille täysin vieras käsite. 

Tässä vielä meikä ratissa. 

Polskis putoukseen!

Koska mä olin vähän pahalla mielellä, käytiin matkalla Terratrekistä resortille meressä pulaamassa. Se paransi mieltä kummasti. Kotona meiän ulkosuihkuun oli muuttanut kaksi sammakkoa, voi YÖK! Mistä noista edes voi tietää onko ne vaarattomia vai jotain myrkkykonnia?! Sielä ne kuitenkin olla möllötti ja annettiin niiden sitten möllätä. Ilta ja yö kärsittiin vielä molemmat hienoisesta ripulista. Jotenkin nyt oli vaan huonompi päivä :/ 

Day 8 

Tänään meidän piti mennä maan pääkaupunkiin Suvaan. Mahojemme kanssa ei kuitenkaan uskallettu lähteä, joten jäätiin aurinkoon köllöttelemään sen sijaan. Puoli päivää meni hyvin ja vatsatkin tuntui paremmilta. Lounaan jälkeen kuitenkin Jari alkoi oksentaa ja sille nousi myös korkea kuume. Mä olin vielä muutaman tunnin ihan hyvinvoiva, mutta sitten se alkoi mullakin. Mä en tunnetusti oksenna, voin vaan tolkuttoman pahoin ja pissin peräsuolen kautta, kova kuume nousi mullekin :( Siinä sitten kilpaa juostiin vessassa. Iskä kysyi myöhemmin että kumpi voitti, no Jari se taisi olla koska se myös oksensi ;) 

Day 9 

Tänäänkin pahoinvointia bungalowissa. Kaiken keskelle piti vielä tunkeutua sammakon kylpyhuoneeseen!! Häädä siinä sitten elukoita, kun ei kumpikaan pysytä edes jaloillamme :( Jari sai sammakon häädettyä pyyhkeen kanssa vessanpöntön taakse, mistä otus vaan katosi?! Kai se johonkin viemäriin meni. Ihan sama, jatketaan nyt tätä makaamista ja pahoinvointia. Olo oli niin kertakaikkisen heikko ja huono molemmilla, että otettiin tarjous lääkärin käymisestä vastaan. Pakko on kuitenkin sanoa, että perus terveystietoinen suomalainen taitaa tietää suunnilleen yhtä paljon kuin fijiläinen lääkäri. Eipä lekurilla siis ollut meille ratkaisun avainta, ja jatkettiin omien Imodiumien voimalla. Doc kuitenkin ohjeisti meitä juomaan limpparin sijasta Poweradea, mitä Jari kävikin taksilla nappaamassa kylän kaupasta. Mä olin aivan raato, Jari alkoi jo vähän paremmin pysyä tolpillaan. 

Day 10 

Tänään siirrettiin varovaisesti varpaat pöntön juurelta takapihan aurinkotuoleihin. Elämä voittaa vielä. Ehkä. Takapihaa pidemmälle ei kuitenkaan vielä ollut mitään asiaa. Otettiin pari bikinikuvaa, koska olin Hoikka ihan isolla hoolla ;) Päivän piristykseksi nähtiin paikallinen suloinen karvaotus mungo juoksentelemassa meidän terassilla :) Vietettiin päivä auringossa loikoillen. Illalla olo oli jo sen verran parempi, että uskaltauduttiin ihan illalliselle resortin ravintolaan. Tulipahan levättyä, lueskeltua ja tehtyä kasapäin ristikoita. Tänään jopa kikatettiin taas toistemme höhlille jutuille :) 

Day 11 

Tänään sitten sinne Suvaan! Tänään myös lähdetään Uprising Beach Resortista, joten on otettava laukutkin mukaan. Uprising oli ihan mahtava paikka, aivan huikea kaikin puolin, suosittelen lämpimästi! Koska mä olin vielä aika heikossa hapessa, otettiin bussin sijaan taksi pääkaupunkiin. Tipin toivossa ystävällinen Elizio suostui ottamaan meidän laukut päiväksi säilöön Suvan Holiday Inniin. Vierailu pääkaupungissa jäi vähän vaisuksi, koska en todellakaan ollut vielä parhaassa vedossani, hädin tuskin pysyin jo tolpillani. Koluttiin kuitenkin vähän keskustaa ja Tappoo-ostoskeskus, mistä löydettiinkin kaikenlaista matkamuistoa :) Saatiin vihdoin kortitkin lähetettyä. Nähtiin Grand Pacific Hotel ja government house, kuten myös kammottava vankila ja Suvan iso satama-alue. 

Grand Pacific Hotel

Suvassa oli vähän enemmän perus turistikohdemeininkiä. Porukka tuli kaduilla väkisin juttelemaan, yritti raahata väkisin sisään kauppoihin ja tunki tavaroita käsiin. En tykkää tuollaisesta sitten yhtään, vielä vähemmän puolikuntoisena! Lounasta katsottiin turvallisimmaksi syödä Holiday Innissä, missä pastassani oli v*****i sipulia vaikka erikseen olin kysynyt asiasta etukäteen. No tämähän tunnetusti saa mut raivon valtaan, mrh! Sitten otettiin bussi saaren halki kohti Nadia. 

Viimeiset pari yötä vietettiin Nadin lähistöllä Sonaisali Island Resortissa. Tämän paikan piti olla mielettömän hieno, mutta Uprisingiin verrattuna paikka oli totaalisen rempallaan :( Oltiin varattu buree with private jacuzzi terdellä. Ensinnäkin meidän buree oli paritalo, toisekseen jacuzzi oli minimalistinen, kolmannekseen huoneistomme oven lukko oli rikki, neljännekseen suihkusta irtosi heti osia käteen ja veden paine oli olematon, ja viidennekseen huoneisto ei muutenkaan ollut mitään luksusta kuten piti. Rannat ja viheralueet olivat täysin  hoitamattomat. Viis tähteä piti olla, pöh mitä petosta! Ja tää oli ihan sikakallis! Oltiin väsyneitä ja puolikuntoisia, ja päätettiin tilata pizzat huoneeseen. Odoteltiin tunti eikä safkaa kuulunut. Jari soitti huonepalveluun legendaarisen "Are they coming or not?!!" -puhelun :D And they came ;) Vähän kireä fiilis ehkä, mutta oltiin silti tosi ilosia että selvittiin Suvaan :) On paljon mahdollista että ei tulla toiste Fijille, joten ois ollut sääli jos se ois jäänyt näkemättä. 

Day 12

Ei jaksettu eilen valittaa oven rikkinäisestä lukosta, koska ei vaan jakseta enää mitään. Tää on kuitenkin saarella, ja täällä on pelkästään tämä resortti, eli periaatteessa liikenteessä pitäisi olla vain resortin vieraita. No tietenkin sitten yöllä klo 5:20 joku pyrki ovestamme sisään :O Kuka ikinä olikin, onneksi se ei tajunnut työntää sitä ovea, koska se olisi auennut. Se vaan kokeili sitä korttiaan siihen lukijaan ja kun se näytti aina vaan punaista, lähti tyyppi pois. Eli aika varmasti joku oli vaan väärällä ovella. Kammoa silti! Ja aamukin alkoi taas vessarallilla, plääh :( 

Aamupala kuitenkin syötiin, se oli hyvä, ja maisematkin ovat kieltämättä kauniit vaikka paikka onkin rapistunut. Aurinko näyttäytyi, loikoiltiin sen alla ja käytiin meressä plutaamassa :) Täällä yltää jalat pohjaan niin pitkälle ettei jaksettu edes kävellä. Otettiin loman ja loikoilun kannalta, Jari jopa söi lounaaksi suklaakakkua :D 

Näissä maisemissa :)

Kelpaa loikoilla auringossa :)

Illalla päätettiin tehdä vaahtokylpy meidän minijacuzziin. Pistettiin vettä tulemaan mutta altaaseen lurahti lähinnä sadoittain muurahaisia. Aaarrgghhh mikä paikka tää Sonaisali!! Jari sai kuitenkin muurahaiset loppumaan ja katoamaan, ja päästiin vaahtoporekylpyyn :) Jacuzzista käsin katseltiin auringonlaskua ja nautiskeltiin skumppaa <3 Niin ja laulettiin :D Sekalaisia suomalaisia pop- ja rockveisuja, kunnes resortin työntekijä paukkasi sisään huoneistoomme kysymään onko kaikki hyvin ja tarvitaanko apua :D Vissiin sitten "ei jatkoon" :D :D Saatiinpa ainakin vaihteeksi kunnon naurut!! Lopulta: huippu päivä :) 

Auringonlasku fijiläisittäin. 

Day 13

Eilen ilmastoinnin ilmavirta tiputti sattumalta tyhjän juomatölkin lattialle, missä vieriesssään se aiheutti kunnon mekkalan. Siitä intoutuneena skumppapäissämme keksittiin, että laitetaan tyhjiä tölkkejä oven eteen varashälyttimeksi, niin vähintäänkin herätään sitten yöllä jos joku tunkeutuu kämpille. Ja mehän herättiin. Tölkit vieri lattialla hirveellä ryminällä, mutta ei ovi ollut auki eikä ketään näkynyt. Jari sitten nousi tölkkejä nostelemaan, niin kappas, niistähän solahti pihalle liskoja. Ei perkele, tietenkin, oltiin viritetty sokerihoukutin liskoille :D :D Ooämgee! Liskot singahteli ympäriinsä seinille kiipeilemään. Mietin että onkohan ne jotain myrkyllisiä, vaarallisia? No ihan sama, ei vaan jaksettu. Kerättiin tölkit pois, annettiin liskojen kiipeillä seinillä ja jatkettiin unia. Hälytin vaatinee vielä hiukan tuotekehittelyä ;)

Muuten tämä päivä meni kuten eilinen, auringossa köllöttäen ja viimeiset plutaukset Tyynessämeressä hoitaen. Illalla kuuden aikaan lähdettiin kohti lentokenttää. Missä saatiin todeta, että meidä lento on peruttu. Lähtö seuraavana aamuna. Eiiiihhh, kaikkien mahatautien ja kommellusten jälkeen oltais kyllä jo ihan mielellään lähdetty kotimatkalle. No Fiji Airways fiksasi meille hotellihuoneen ja illallisen Tokatoka-hotellista kentän läheltä.

Day 14 

Seuraavana aamuna herättiin ihan oikeaan kukonlauluun :D Ja lähdettiin takaisin kentälle selvittelemään asioita. Fijiläiset lentokenttävirkailijat on kyllä tosi tehotonta ryhmää. Lentojen uudelleenjärjestelemisestä ei tullut yhtään mitään. Oltiin siis tietenkin missattu molemmat vaihtolentomme myöhästymisen johdosta. Kerroin virkailijalle kaikki tietämäni lentoreitit ja mahdolliset yhtiöt Hong Kongista Helsinkiin (ja tiesin monia!), mutta virkailijan mielestä Lontoon kautta kulki ainoa mahdollisuutemme, mikä tiesi matkustamista päiväkaupalla. Juoksimme virkailijalta toiselle ja yritimme fiksata jotain lentoja kotiin. Paha vaan kun kukaan ei tiennyt missä on Suomi, kyselivät onko se Euroopassa ja onko se saari. Kukaan ei myöskään ollut kuullut Finnairista, ja puhelimessa virkailija yritti epätoivoisesti buukata meille lentoja Helinskiin. Tjooh, mennäänpä tästä nyt sinne Hong Kongiin ja koitetaan selvittää sielä. 

Hong Kongiin päästiinkin, ja siellä meitä oli heti virkailija vastassa joka kertoi että meidät on buukattu Finskin lennolle suoraan Helsinkiin, jesh!!! Koska lentoyhtiö vaihtuu, meidän piti kuitenkin hakea laukut, käydä kansallisella puolella ja odottaa melkein 10 tuntia. No so not, Finnair mainittu, mikään ei voi enää mennä pieleen :) Paitsi että voi. Ensinnäkin meidän laukut oli kadonneet, taas. Tällä kertaa oli todennettavissa että laukut ovat saapuneet kanssamme samalla koneella Hong Kongiin, mutta hihnan sijaan laukut onkin viety johonkin kentän syövereihin. Odoteltiin laukkuja nelisen tuntia, onneksi ne lopulta löytyivät. Sillä välin ehdittiin käydä pyytämässä ateriavouchereita koska odotusaika oli niin pitkä. Odotimme vouchereita 2,5 tuntia, kunnes joku virkailija pystyi kirjoittamaan meille kuuden euron arvoiset laput. Sitten iloiten laukut matkaan ja syömään! Kokeiltiin vouchereita kaikissa kentän ravintoloissa niin kansallisella kuin kansainväliselläkin puolella, mutta ne eivät kelvanneet maksuvälineeksi yhteenkään! Uskomatonta!!! 

Lopulta check in -tiskille alettiin pystyttää Finnair-nauhoja. Ryntäsin ykköseksi jonoon ja jäin odottamaan tiskin aukeamista. Lopulta tiski aukesi, ja virkailija ilmoitti ettei meille ole tilaa koneessa. JAA NIIN ETTÄ MITÄ!?? Itkuraivarin paikka. Jari kysyi virkailijalta eikö koneessa todellakaan ole yhtään ainoaa vapaata penkkiä. Virkailijan mukaan oli, mutta meitä ei voitu silti checkata. Menetettiin molemmat malttimme ihan kunnolla. Siinä alkoi pikkuisella aasialaisvirkailijalla kädetkin täristä kun kaksi amatsoninkokoista suomalaista keuhkoaa kilpaa. Nainen soitti paikalle miesvirkailijan selvittämään asiaa. Mies kertoi sitten, että koneessa on kaksi vapaata paikkaa, mutta niissä ei toimi telkkari. WHAT THE FUCKING FUCK nyt oikeesti, kaverit meinaa jättää meidät Hong Kongiin koska TELKKARI ON RIKKI!!!!!! Huusin virkailijoille että meillä on kyllä kotona toimiva telkkari, kun vaan jumaliste päästäisiin sinne jotenkin! Pitkällisen itkuraivarin jälkeen meille lopulta kirjotettiin noi paikat ja päästiin vihdoin kansainväliselle puolelle, missä Jari osti special awardina itselleen sikahienon kellon :) Ansaittu, niin ansaittu. 

Jonos eka!

Lopulta päästiin sisään koneeseen, kotimatka voi viimein alkaa!

Day 15

Päivä vaihtui taas ilmassa liidellen. Jarin telkkari toimi. Mun telkkari oli rikki. Pääsin silti kotiin ;) Viimein!! Tällä kertaa perille tuli jopa laukutkin, ihan samalla kertaa meidän kanssa. Enää Paunulla Nokialle ja päästään availemaan meiän hääkortit ja -lahjat. Parhautta <3 Home sweeeeeet home. Häiden jäljiltä talo oli myöskin täynnä skumppapulloja. Ansaittua, niin ansaittua ;)

Tällä reissulla opittiin ainakin tämä :D