Well well, edessä on yksi jännittävimmistä matkoistani. Nimittäin viikon kielikurssi Englannissa. Olen siis lähdössä toiseksi valvojaksi leirikouluun, eli en varsinaisesti itse osallistu kielikurssille, mutta joudun kuitenkin asumaan viikon perhemajoituksessa oppilaiden lailla. Mä en ole mikään enkkunero, vaikka reissussa kielitaidollani ihan ok pärjäänkin, joten toi majottautuminen natiivien enkkulaisten luona jänskättää mua aika paljon. Etukäteen on ollut puhetta, että aion esittää viikon mutistia ;) Matkaseurana mulla on 19 ysiluokkalaisen lisäksi tietysti Emilia, kuinkas muuten :)
Onneksi päästään Emilian kanssa kuitenkin samaan majoitukseen, niin ei pelota ihan niin paljon. Etukäteen tiedetään meidän isäntäperheestä vain se, että kyseessä on ilmeisesti yksinäinen mies, tiedetään tyypin nimi ja osoite, siinä kaikki. Tottakai vähän jänskättää myös se, miten kaikkien oppilaiden kanssa sujuu, ja mokaako niistä joku jotain. Jotenkin tää reissu on kuitenkin helpompi, kun kielikurssi on ihan STS:n järjestämä ja siellä pätee STS:n normaalit kielikurssisäännöt. Eli STS myöskin on vastuussa oppilaiden lähettämisestä kotiin kesken kurssin jos sääntöjä rikotaan tms.
Day 1
Kokoonnutaan iltapäivästä koululla Hämeenlinnassa, mistä lähdetään porukalla bussilla kohti Helsinki-Vantaan kenttää. Sieltä sitten matka jatkuu Norwegianin kyydissä kohti Gatwickia. Heathrow ja Stansted onkin mulle tuttuja kenttiä, mutta Gatwick on Lontoon kentistä uusi tuttavuus, joten oikeastaan kiva nähdä nyt sitten sekin. Kentällä kaikki meni hyvin, porukalla oli passit mukana, kukaan ei hukkunut, kaikki tuli ajoissa lähtöportille eikä mitään muutakaan traagista sattunut. Mä laskin porukan ehkä miljoona kertaa, jokaisessa mahdollisessa välissä. Tällaisissa tilanteissa oppilaat käyttäytyy kyllä yleensä tosi fiksusti ja hoitaa hommat kuten on sovittu, niin nytkin.
Lennolla pelattiin takana ja vieressä istuvien oppilaiden kanssa Haluatko miljonääriksi -peliä mun iPadilla. Kaikilla oli hyvä tunnelma, lento meni aika leppoisasti hyvällä meiningillä. Gatwickissa meitä oli STS:n järjestämä bussikuljetus vastassa, ja tällä kyydillä jatkettiin matkaa kohti Brightonia.
Iltasella saavuttiin Brightoniin kohtauspaikalle, josta isäntäperheet tulivat hakemaan viikon asukkinsa. Yksi isäntäperhe ei päässyt paikan päälle, mikä vähän hirvitti meitä, mutta pojat pakattiin taksiin ja lähetettiin sillä menemään oikeaan osoitteeseen, ja hyvinhän sekin sujui. Pojat pääsi perille ja taisivat lopulta saada porukan kivoimman isäntäperheen :)
Meidän isäntä oli vastassa tosi hienolla autolla, ja kuskasi meidät kotiinsa johonkin tovin matkaa kaupungin keskustan ulkopuolelle. Saatiin tietää isännästä lisää: hän on 66-vuotias entinen merijalkaväen sotilas, asuu yksin. Perillä saatiin iltapalaa ja yhteinen ihan mukavan oloinen makuuhuone. Vessan ovea ei saanut lukkoon, mutta isäntämme vakuutti että hän käyttää ylipäätään eri vessaa, joten saisimme käydä niin vessassa kuin suihkussakin rauhassa. Mä jouduin pinnistelemään aika paljon, että pysyin ukon jutuissa kärryillä. Brittiaksentti on haastavaa, hän puhui paljon ja nopeasti, ja käytti aika vaikeita sanoja. Kuitenkin niin kauan kun jaksoin pinnistää ja kuunnella tosi tarkkaavaisesti, pysyin jotakuinkin kärryillä. Siispä tähän asti kaikki ihan ok.
Illalla lähetin kotiin viestin, missä kerroin, että perillä ollaan ja kaikki on hyvin, mutta kirjoitin kuitenkin: "Jotenkin vähän pelottaa olla jonku ihan random ukon luona jossain ihan vieraassa paikassa..." Voi kuinka oikeassa olinkaan, mutta palataan siihen myöhemmin.
Day 2
Mä heräsin ihan väsähtäneenä, koska olin yskinyt hulluna koko yön :( Lähdin matkaan puolikuntoisena, ja täälä homeisessa ja koleassa brittihuushollissa keuhkotauti vaikuttaisi lähinnä pahenevan :( Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Meidän isäntä heitti meidät tällä kertaa autolla kaupungille. Tänään meidän on kuitenkin hankittava koko poppoolle bussiliput ja jatkossa kuljetaan bussilla. Koulu ei ollut varsinainen koulu, mutta jonkinmoinen luokkatila kuitenkin, missä tunnit pidetään. Opettaja oli ihan kiva nainen, alunperin australialainen, nyt jo kuitenkin pidempään asunut englannissa. Opettajalla oli kuitenkin joitakin hokemia, joiden ansiosta hän sai oppilailta lempinimeksen "Lovely".
Koulun jälkeen käytiin hankkimassa kaikille bussiliput ja tutustumassa vähän kaupunkiin. Piitsi ja Brighton Pier löytyivät, hienolta näytti. Brighton Pier on siis huvipuisto, joka on rakennettu kokonaisuudessaan laiturille, Brightonin erikoisuus. Sitten mentiin Emilian kanssa tutustumaan ostoskeskukseen. Ostettiin ihanat mekot kevätjuhlaan, ja oltais shopattu ties mitä muutakin, jos ei oltaisi saatu puhelua. Erään oppilaan isä oli tehnyt valituksen isäntäperheestä, ja jouduttiin lähtemään paikan päälle selvittämään tilannetta ja tarkistamaan, onko paikka tosiaan asumiskelvoton.
Päästiin paikan päälle, ja jouduttiin toteamaan, että koti oli oikeastaan jopa ihan hieno. Suomen mittapuun mukaan se oli, totta kyllä, epäsiisti, voisi melkein kutsua jopa lääväksi, mutta brittikodiksi se oli ihan kelpo paikka. Tietysti oppilaat olivat kuvanneet pahimpia yksityiskohtia ja lähettäneet kuvat kotiin kokonaisuudesta irrotettuina. Briteissä nyt vaan rakennukset on vanhoja, eikä siellä pidetä taloista huolta samalla tavalla kuin Suomessa. Perhe oli kuitenkin jo suorittanut suursiivouksen ja tehnyt parhaansa saadakseen paikasta viihtyisän. Lopulta päädyttiin yhteisymmärryksessä oppilaiden, STS:n yhteyshenkilön ja meidän kesken siihen lopputulokseen, että kyseiset oppilaat jatkavat asusteluaan saman perheen luona.
 |
| Brighton Pier |
Sitten mentiin "kotiin" syömään. Kävi ilmi, että meidän isäntä on tosi tosi puhelias, ja myöskin se, että hän vähän ärsyyntyy siitä, että mä en ymmärrä kaikkea mitä se sanoo enkä tästä syystä kovin aktiivisesti osallistu keskusteluun. Sanoin hänelle, että puhuisi hitaammin ja käyttäisi helpompaa kieltä, niin juttelisin kyllä, mutta ei pyynnöllä tuntunut olevan mitään vaikutusta.
Toka päivä vasta, ja aloin jo hermostua tähän majoitusmuotoon ja meidän isäntään. Otteet viestistä kotiin kertonevat fiiliksistä jotain: "Nyt juurikin lähetään johkun ihmeen kukkulalle... Kirjottelen lisää vaikka yöllä, jos ees sillon sais olla rauhassa, prkl! Oon vaan ihan pahalla tuulella ja tympii. En tajua miks kaikki muut muka on niin hyviä enkussa, mä en..."
No se ihmeen kukkula oli sitten yksi Brightonin hienoimmista nähtävyyksistä, Devil's Dyke. Oikeasti tuo kukkula laaksoineen oli tosi upea ja sieltä oli mahtavat näköalat pitkälle. Eikä sinne olisi päässyt tähän aikaan vuodesta bussilla, joten päästiin kokemaan se vain, koska isäntämme halusi meidät sinne viedä. Paluumatkalla poikettiin vielä enkkulaiseen tapaan pubissa, ja isäntämme tarjosi meille juomat. Ihan mukava ilta loppujen lopuksi, ja ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka! Otteita illan kotiviestistä: "Välillä vaan alkaa ahistaa ku pitäs koko ajan vaan tajuta ja tajuta ja tajuta, ja mä haluisin vaan tuijottaa tyhjyyteen... Mutta joo, ihan hyvällä mielellä nyt. Emilia oli tosi kannustava mun enkun suhteen, joten ehkä tää tästä." Niimpä, ehkä tää tästä.
 |
| Devil's Dyke |
Day 3
Tänään lähdettiin ekaa kertaa koululle bussilla. No eihän me tietenkään jotenkaan tajuttu jäädä oikeessa kohtaa pois, ja ajettiin aika rutkasti ohi. Kipiteltiin sitten takaisinpäin, ja oltiin tyylikkäästi myöhässä :/ Vähän ehkä nolotti, mutta minkäs teet. Koulun jälkeen käytiin oppilaitten kanssa tutustumassa kaupungin keskeiseen nähtävyyteen, The Royal Pavilioniin. Saatiin sellaiset kertojalaitteet, joiden kanssa museossa oli tarkoitus edetä, ja kuunnella paikan historia omaan tahtiin kukin omasta kapulastaan. Suurin osa oppilaista tietenkin juoksi paikan läpi kuuntelematta sanaakaan, ja kun tulin itse ulos, siellä ne syljeskelivät ja tappelivat Pavilionin edustalla. Kun oltiin saatu viimeisetkin kävijät ulos Pavilionista, mentiin vielä porukalla kahville. Alta aikayksikön kahvilassakin suurin osa porukasta alkoi mankua että tahtovat lähteä shoppaamaan, joten päästettiin joukkio vapauteen.
 |
| The Royal Pavilion |
Illallisella selvisi lisää isännästämme. Hän itse kertoi, että sivubisneksenään kuljettaa prostituoituja mieheltä toiselle :O Hyi yök! Tyyppi oli kuskaillu meitäkin tuola pitkin maita ja mantuja, ja koko kylä varmaan luulee että ollaan myynnissä, tsiisus!! Muutenkin sen jutut kävi yhä kummallisemmiksi. Tosi rasistisia ja seksistisiä kommentteja, ja mulle se heittäytyi lisäksi suorastaan ilkeäksi. Ilmeisesti häntä ei miellyttänyt se, että en puhu täydellistä englantia. Tai sitten en miellyttänyt muuten vaan :/ Mua ahdisti entistä enemmän avata suutani, kun kaikki mitä sanoin, oli ukon mielestä väärin, ja se korjasi ne johonkin toisenlaiseen muotoon.
Pakko lainata taas vähän tunnelmia illalla kotiin kirjoittamastani viestistä, nää on niin kuvaavia ja jälkikäteen myös vähän hauskoja ;)
"Tänään mulla palo lopullisesti käpy täälä olemiseen. Koska en oo koko ajan tajunnu heti suoriltaan mitä toi ukko sanoo, se on alkanu kohtelemaan mua ku jotain idioottia. Ikäänku se tekis ihmisestä idiootin, jos en satu puhumaan juuri hänen kieltään hyvin!"
"Haluun pois täältä ja vähän äkkiä."
"Samoin se ei avaa ikinä verhoja. Kuulemma koska naapurissa on joku vammanen pikkupoika joka vaan tulee tuijottaan ikkunoista jos se avaa. Entä jos toi oikeesti on joku hullu?"
"Hyi, mua silti alkaa inhottaa olla täälä. Pelkään nimenomaan hulluja ihmisiä, en juuri muuta."
Day 4
"Aamu, still alive."
Tänään mentiin koulun jälkeen Emilian kanssa bussilla keilahallille varaamaan meille ratoja perjantai-illalle. Sen jälkeen oltiin sovittu tapaaminen oppilaiden kanssa Brighton Pierille, missä oli tarkoitus hurvitella porukalla tämä ilta. Paluumatkalla keilahallilta bussin pysäkkinäyttö kuitenkin sekoili oikein urakalla, ja jäätiin pois jossakin aivan väärillä hoodeilla. Kesti tovin, että saatiin paikallistettua itsemme edes kartalle, ja toisen mokoman, kun siirryttiinkin tapaamispaikalle bussin sijasta kävellen. Taas oltiin myöhässä, oops.
Saatiin kuitenkin oppilaat yhytettyä, ja siirryttiin viettämään iltaa Brighton Pierin huvipuistoon. Oppilaat hurvitteli laitteissa, me Emilian kanssa lähinnä kannustettiin niitä ja tarkkailtiin minkä värisinä porukka poistui mistäkin laitteesta ;) Mä en ole koskaan ollut mikään suuri huvipuistojen ystävä, mulla tulee niissä laitteissa lähinnä paha olo, ja siitä on sitten hauskuus kaukana. Tänään kuitenkin oli oikein hauska ilta, kun ei itse kajonnut laitetarjontaan :)
 |
| Wheeeee! |
Pierillä hurvittelun jälkeen skipattiin Emilian kanssa illallinen "kotona" ja mentiin kahestaan syömään. Teki niin hyvää saada syödä mitä mieli tekee ja puhua suomea ja olla pinnistelemättä taas koko iltaa, jotta pysyis jotenkin kärryillä. Parhautta! Ruuan jälkeen käytiin vielä pubissa kääntymässä, nuuskimassa kunnon enkkulaista tunnelmaa, ja kun palattiin "kotiin", painuttiin suoraan nukkumaan. Ei siis juuri lainkaan pakkoenkkua tänään, jesh!
Day 5
Osa oppilaista on suhtautunut tähän kielikurssiin tosi nihkeästi koko viikon. Vanhempansa ovat pulittaneet kurssista kovan hinnan, ja porukka on itse halunnut sinne lähteä, mutta silti jengi käyttäytyy koulussa kuin päiväkodissa, eikä yhtään arvosta. Eräät esimerkiksi ruiski toisiaan limpparilla luokassa kesken tunnin, mikä tietysti johti siihen, että limpparia oli pitkin poikin. Toiset kysyivät, voiko kurssin kirjat heittää roskiin, jne jne. Lisäksi porukka valittaa ja mankuu, ettei yhteistä ohjelmaa ole riittävästi, mutta mitä tahansa heille ehdotetaankin, mikään ei kuitenkaan huvita eikä mitään haluta tehdä, eikä itsellä ole parempiakaan ehdotuksia. Veljet, tänään palo käpy ihan kunnolla. Molemmilla, Emilialla ja mulla. Pidettiin koulun jälkeen varmaan tunnin mittainen rähinäpuhe koulun aulassa, KAIKESTA.
Rageeminen auttoi, pisti porukan hetkeksi vähän hiljaiseksi ja miettimään itsekin, voisko viikosta saada irti jotain muutakin kuin valitusta. Tänään koulun jälkeen meillä oli porukan kanssa hauskinta ehkä ikinä :) Lähdettiin yhdessä bussilla kauemmas keskustasta tutustumaan pieneen kalastajakylään. Bussimatkalla kaikilla oli tosi hauskaa! Kun päästiin perille, ulkona satoi, eikä ketään huvittanut lähteä kävelemään kalastajakylään. Siispä mentiin koko poppoo Subwayhin syömään, minkä jälkeen lähdettiin bussilla takaisin keskustaan.
Oppilaiden oli tässä välissä mentävä käymään perheissään, mutta me jatkettiin vielä Emilian kanssa random bussimatkailua. Päädyttiinkin johonkin kukkulalle, mistä oli tosi ihanat näköalat, ja poistuttiin bussista ottamaan muutamat kuvat, ennen kuin lähdettiin takas keskustaan. Pyörittiin Emilian kanssa iltapäivä kaupungilla, istuskeltiin kahviloissa ja pubeissa ja odoteltiin iltaa. Illalla tavattiin taas oppilaat rannalla, ja vietettiin heidän kanssa aikaa piitsillä, kunnes tuli liian kylmä. Brightonissa on aivan jäätävän kylmä koko ajan!! Mä oon ollut ihan jäässä koko viikon :/ Rannalta mentiin vielä joidenkin oppilaiden kanssa mäkkäriin syömään, ja mä tein sen virheen, että join jo toisen kokiksen tänään.
 |
| Maisemaa random bussimatkalta. |
Tänään oli kaiken kaikkiaan hyvä päivä, eikä pakkoenkkua tänäänkään. Kerroin muuten tänään oppilaille, että meidän isäntä pilkkaa mua, enkä siksi viihdy siellä ollenkaan. Pojilta tuli vastaus ykskantaan: "Tempase se kylmäks." Heh, ehkei ihan kuitenkaan :D
Day 6
Join eilen kaks kokista, enkä nukkunu tyyliin koko yönä. Hihitin ja tirskuin vaan, ja tuntu siltä kuin oisin ollu kännissä. Kofeiini ei vaan sovi mulle. Aamulla myöskin tuntui siltä kuin olisi ollut krapula. Kokiskrapula, voi apua!
Koulun jälkeen oli pakko käydä ostamassa lämpimiä vaatteita. Oon palellut koko viikon, niin sisällä kuin ulkonakin. Mun keuhkotauti oli jo käytännössä parantunut, mutta tänään aloin taas yskiä :( Tutusti H&M:ltä löysin perus pitkähihaisen trikoopaidan, Primarkilta siihen päälle hupparin, ja Bershkasta neonkeltainen huivi kaulaan, avot! Ja kaiken tämän tungin vielä adidaksen kollegetakin sisään, mikä mulla siis oli matkassa mukana jo ennestään. H&M:ltä ostin myös uuden laukun, kun mun pitkään palvellut täydellisenkokoinen käsimatkatavara olkalaukkuni lahosi tälle reissulle.
Shoppailun jälkeen mentiin "kotiin" ottamaan tirsat ennen illallista. Illalliseksi isäntämme oli laittanut meille kanaa, riisiä ja parsaa. Kaikki valmiiksi lautasille annosteltuina, mikä oli vähän outoa, mutta ei sitä siinä kohtaa tietenkään tajuttu epäillä. Syötiin kiltisti, oltiinhan kahtena iltana peräkkäin syöty kaupungilla, ei kehdattu enää kieltäytyä.
Ruuan jälkeen lähdettiin heti bussilla kohti Churchill Squaren ostoskeskusta, joka oli kaverillisesti nimetty tällä reissulla Görgeliksi :D Meidän piti tavata oppilaat siellä, ja jatkaa siitä yhdessä bussilla keilahallille. Jo bussissa meille tuli molemmille tosi paha olo. Päästiin juuri ja juuri ostarille, kun Emilia jo joutui syöksymään suoraan vessaan. Mä sinnittelin, olo vaan oli tosi kehno. Jatkettiin silti keilahallille Marinaan suunnitelmien mukaan. Kun on vastuussa 19 teinistä, suunnittelmia on suhteellisen hankala muuttaa kesken matkaa, vaikka olisikin huonovointinen.
Jotenkin selvittiin matkasta keilahallille, keilaamisesta ja vielä bussimatkasta kotiinkin, vaikka mä voin pahoin koko ajan ja Emilia ravasi vessassa oksentamassa :( Kun päästiin kotiin, mäkin ryntäsin suoraan vessaan, vatta oli ihan sekasin, mutta en vieläkään oksentanu. Tätä jatkui pitkin iltaa ja yötä. Yöllä mä lähdin vessaan, kun luulin että alan lopultakin oksentaa. En kuitenkaan oksentanut, vaan pyörryin vessan lattialle. Yritin monta kertaa nousta, mutta aina kun yritin nousta, taju vaan lähti uudestaan. Makasin kippurassa vessan lattialla pitkään, hikoilin niin että hiki vaan valui, mikä on mulle todella epätavallista, ja samalla palelin niin että tärisin, enkä kertakaikkiaan pysynyt tajuissani. Lopulta sain kontattua vessasta meiän huoneeseen, nousin sen verran pystyyn että läväytin valot päälle ja pyörryin taas. Sängyssä maatessakin hädintuskin pysyin tajuissani! Ihan kamalaa ja tosi tosi pelottavaa! Samoin hikoilu ja palelu jatkui, samasta kärsi myös Emilia.
Tää ei enää ollut mitään tavallista vatsatautia, eikä ukko itse ollut millänsäkään, vaikka oli itse syönyt samaa ruokaa, joten ruokamyrkytyskään ei oikein tullut kyseeseen. Alettiin epäillä että mieän annoksissa olisi ehkä ollut jotain. Emilia yritti pakottaa mut oksentamaan, että saisin sen pihalle elimistöstäni, mitä ikinä se olikin. En kuitenkaan voinut oksentaa, kun en pysynyt tajuissani sen vertaa. Mulle nousi myös tosi korkea kuume. Onneksi sain otettua buranaa, mikä helpotti oloa edes hitusen.
Day 7
Tänään oli lauantai, ja meillä piti olla Lontoopäivä. Junaliput oli varattuna, treffit oppilaiden kanssa asemalle sovittuna. Ja me molemmat puolikuolleita! Oltiin tosi heiveröisessä kunnossa, mutta tehtiin silti aamulla päätös, että meiän on pysyttävä yhdessä, kumpikaan ei voi jäädä yksin "kotiin" makaamaan, koska ei olla enää varmoja mistään. Kummankaan ei ole syytä jäädä kaksin isäntämme kanssa. Yhdessä päätettiin, että mieluummin lähdetään Lontooseen kuin jäädään kenenkään hullun armoille makaamaan. Ukko pisti meille vesipullon mukaan, mikä dumpattiin ensimmäiseen roskikseen matkalla bussipysäkille.
Hoiperreltiin asemalle, ostettiin vesipulloja mukaan ja kerrottiin oppilaille mikä tilanne. Myrkytysepäilyistä ei kerrottu mitään, koska ei haluttu että oppilaat alkaa pelkäämään omissa perheissään, mutta kerrottiin että ollaan molemmat tosi kipeinä. Pelättiin myös, että oppilaat sairastuisivat kesken Lontoopäivän, jos tämä olisikin ihan tavallinen vatsatauti. Oltiinhan eilen näpelöity kaikki samoja keilapalloja ja muutenkin roikuttu koko viikko porukassa. Kukaan oppilaista ei kuitenkaan sairastunut missään kohtaa reissua.
 |
| Minä ja vaha-Usain. |
Lontoossa käytiin ensin Madame Tussaudsin vahakabinetissa. Me Emilian kanssa lähinnä juostiin kabinetti läpi, koska oltiin niin huonovointisia. Sovittu kävelykierros meidän oli pakko perua, me ei vaan missään tapauksessa pystyttäisi nyt siihen. Käytiin vielä yhdessä katsomassa Big Ben, sovittiin tapaamispaikka ja päästettiin oppilaat valloilleen. Mä raahauduin Adidakselle, koska olin kattonut sieltä tuliaisen Jarille, ja se oli pakko saada. Onneksi löysinkin sen kertaheitolla, ja pääsin pian ulos. Sitten surautin metrolla lähelle tapaamispaikkaa. Yritin vielä käydä Lillywhitesilla, mikä on mun pieni taivaani Lontoossa, mutta ei siitä tässä kunnossa tullut mitään. Niinpä päädyin päiväksi Lillywhitesin rappusille istumaan ja tuijottamaan tyhjyyteen. Jossain vaiheessa Emilia liittyi seuraan. Välillä käytiin nakertamassa salaattia, mutta ei saatu sitäkään alas. Kotiin lähettämäni viestin mukaan "söin n. 4 viinirypälettä, 2 pikku viipaletta omenaa ja 5 viipaletta kurkkua, minkä jälkeen melkeen paskoin housuuni, ja nousi järkky kuume" Sitten vaan istuttiin pihalla ja katseltiin futisfanien meininkiä. Tänään oli Liverpoolissa Mestarien liigan finaali.
Olo oli tosi kehno, mutta selvittiin kuitenkin Lontoosta jotakuinkin tajuissamme. Kun palattiin "kotiin", mä rojahdin suoraan sänkyyn enkä pystynyt tekemään yhtään mitään. Mulla oli tosi korkea kuume ja tosi paha olo. Oltiin sovittu että mennään porukalla illalla katsomaan Mestarien liigan finaali, ja meidän isäntä oli saanut järkättyä meille jostain pubista alkoholittoman loungen pelin seuraamiseen. Jouduttiin kuitenkin perumaan tämä ohjelmanumero, päivä kipeänä Lontoossa oli ollut meille tosi rankka, ei vaan kertakaikkiaan kyetty siihen enää. Mä yritin saada pelin näkymään netin kautta, mutta ei onnistunut sekään.
Lontoo on ihana, mutta tämä päivä oli silti järkyttävistä järkyttävin :'(
Day 8
Tänä aamuna olo oli jo ihan inasen parempi, onneksi. Sain syötyä banaanin, minkä olin eilen itse asemalta ostanut. Wuhuu! Melkoinen anoreksiakuuri oltiinkin vedetty eilen Lontoossa. Tänään oli kotiinlähtöpäivä <3 Ikinä en oo näin kovasti odottanut että pääsen kotiin, en koskaan.
Aamulla lähetin kotiin päivän suunnitelman:
"Päätettiin Emilian kanssa, että koska selvittiin tosta Lontoopäivästä, ollaan ansaittu 30 pounds special awardit. Mulla on edelleen jotain yli 20 puntaa käteistä lompsassa, kun ylättäen Lontoopäivän kulut jäi aika rankasti odotettua pienemmiks, toivottavasti Gatwickin rupukentällä on jotain kivaa mihin voin sen törsätä.
"Mä työnsin äsken hammasharjan kurkkuun ja kuvosin, E oli ihan että ompa hyvä, nyt toi luulee että ollaan edelleen kipeitä ja antaa meiän olla."
"Mä lupasin pussata maata Helsinki-Vantaalla ku pääsen koneesta ja E lupas polttaa ostamansa Britannian lipun."
Molempien olo parani pikkuhiljaa aamun mittaan. Vähän ennen lähtöä könyttiin vielä alakertaan ottamaan kupit teetä ja paahtoleivän palaset. Istuttiin siinä syömässä, niin isäntämme kysyy multa, voisinko tankotanssia sille!!?? WTF?! Se todellakin ON hullu.
Onneksi kuitenkin koitti aika lähteä vihdoin tapaamispaikalle, mihin myös kaikki oppilaat tuodaan perheistään. Sieltä sitten bussi noutaa meidät ja vie taas Gatwickiin. Isäntämme vei meidät paikalle. Olin ollut tosi hiljainen viimeiset pari päivää, enkä ollut sanonut ukolle juuri mitään. Ensinnäkin koska olin niin heikossa kunnossa, toiseksi koska en halunnut enää sanoa mitään, kun se kuitenkin vaan pilkkasi kaikkea mitä sanoin. Tapaamispaikalla aloin heti jutella iloisesti oppilaiden kanssa. Tämän huomattuaan isäntämme tuli sanomaan mulle: "you speak some horrible foreign language". Okei, selvä. V***u, voitko nyt jo antaa mun olla!!?!
Ukko oli jo hyvästellyt meidät, jutellut sitten vielä hetken muiden isäntäperheiden kanssa, ja oli lähdössä. Päätti sitten vielä kerran tulla meidän luo ja kävi viimeisinä sanoinaan sanomassa meille: "I didn't try to poison you.", ja poistui sitten paikalta. Että näin. Ei lisättävää.
Bussi vei meidät kentälle, sieltä kone vei meidät Suomeen, ja Helsinki-Vantaalta bussi oli noutamassa meidät ja vei takaisin Hämeenlinnaan. Lopulta oltiin kaikki onnistuneesti takaisin Suomessa, kukin yhtenä kappaleena ja osapuilleen elävinä. Olipahan reissu!!
 |
| Norwegian vei meiät kotiin <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti