Islanti 16 - 22.6.2016

Noniin, edessä ensimmäinen reissu minireissukaverin kanssa. Tai siis niin että hän matkustaa mahani ulkopuolella. Jännittää, ihan sikana!! Mä olen myös varsinainen seppä luomaan uhkakuvia päähäni, ja olen niitä nyt pyöritellyt tässä jo viikkoja :/ Samalla yritän takoa tajuntaani, että Islanti on sivistysvaltio, ja sivistysvaltioissa asiat aina järjestyvät. En totisesti haluaisi olla nelikuisen kanssa vatsataudissa jumissa Fijillä, mutta Islanti ei ole Fiji, eikä sieltä saa vatsatautia eikä sinne jää jumiin. Eihän?

Day 1

Herättiin Helsingistä Airport Hotel Pilotista. Tai siis mies ja lapsi heräsivät, mun ei tarvinnut koska en ollut nukkunutkaan :/ Ihan karmiva hotelli!! Ei ilmastointia, huone tuntuu saunalta, kun huoneeseen oli pyydetty vauvan sänky, ei sinne mahtuneet enää matkatavarat, vessa haisi viemärille ja vessapaperi oli valmiiksi märkää. Mies oli ostanut hotelliyön hääpäivälahjaksi, tarkoitus oli ottaa vähän ennakkoa alkavaan lomaan ihanissa merkeissä, eikä tarvitsisi yöllä lähteä ajelemaan kotoa lentokentälle. No jotenkin meiän häämatkateema tässä kyllä ihanasti toistui, että päästiin kyllä fiilikseen :D Parasta näissä epäonnistuneissa kokemuksissa onkin se, että huomaa olevansa toisen kanssa niin onnellinen, etteivät kommellukset pysty tunnelmaa pilaamaan :)

Näykittiin aamupalat napaan ja lähdettiin kentälle. Jouduttiin kiskaisemaan vauva hereille aivan liian aikaisin, joten olin ihan varma että matka taittuu rattoisasti itkua kuunnellen. Turvatarkastuksessa meidät opastettiin perheille tarkoitettuun jonoon. Siitä oli kai tarkoitus päästä pikkulasten kanssa sujuvasti ja nopeasti jonottamatta. Toiste ei kyllä aiota tota linjaa käyttää. Siinä mammat tohelsi pikku mussukoidensa kanssa ihan urakalla, laitteet hälyyttivät, rannekorut eivät mahtuneet irti kädestä ja niin edelleen. Argh! Meinasi pää hajota. Normi linjalta oltais sujahdettu jo aikoja sitten. Lopulta päästtiin läpi, ja etsittiin lähtöportti. Siellä meitä odotteli Icelandairin kone, jonka nimi oli Grimsvötn :D Ihanan eksoottista ;)

Lento meni tosi hyvin. Minikaveri nukkui lähes koko ajan, ei ollut turbulensseja eikä mitään muutakaan kummallista tapahtunut. Icelandair ei saa sen kummemmin risuja kuin ruusujakaan, ihan perus. Keflavikissa saatiin kamamme, lastenrattaatkin tulivat onnistuneesti perille, ja suunnattiin autovuokraamoon. Siellä sitten vietettiinkin seuraavat tunnit :/ Oltiin varattu neliveto Suzuki ja vauvan turvakaukalo GoIceland-nimisestä vuokraamosta. Auto siellä odottelikin valmiina, mutta turvakaukalon sijaan sinne oli kytkettynä turvaistuin. Selitin, että nelikuisemme ei vielä osaa istua, joten istuin ei tule kysymykseen. Esitimme vielä varausvahvistuksen, josta kävi ilmi että olimme varanneet nimenomaan turvakaukalon, emme istuinta. Kaukaloa koko vuokraamolla ei kuitenkaan ollut tarjota, eikä viereisilläkään vuokraamoilla joista he yrittivät sellaista saada lainaan. No, onneksi ollaan sivistysvaltiossa, joten asiahan hoituu niin että yksi työntekijöistä lähtee läheiseen kaupunkiin ostamaan kaukalon. Parin tunnin odottelun jälkeen meille ilmoitetaan, että kaukaloa ei löytynyt, joten vaihtoehtoinamme on nyt odottaa neljä tuntia lisää kun kaveri käy sen Reykjavikista ostamassa, tai sitten tyytyä tuohon turvaistuimeen. Selvästikin meidän odotettiin valitsevan istuinvaihtoehto. Meille kuitenkin minin turvallisuus on luonnollisesti ensisijainen asia, ja valitsimme odottamisen. Siellä sitten istuttiin ja odoteltiin autovuokraamon toimistossa, vähän kiukuteltiinkin. Lopulta kuitenkin saatiin ihan pränikkä turvakaukalo ja päästiin matkaan.

Ajettiin Blue Mountain Apartmentsiin ja päästiin huoneistoomme. Se oli sanalla sanoen IHANA! Toisella sanalla sanoen KALLIS ;) Ylimmän kerroksen huoneisto oli supersiisti, supertyylikäs ja superhieno. Maisemat olivat ihanat, ja meillä oli jopa oma kaukoputki jolla katsella vuorille! Ainoa miinuspuoli oli se, että huoneessa ei ollut vauvansänkyä vaikka olin sitä etukäteen tiedustellut ja saanut vastauksen että asia järjestyy. Onneksi sänkykin oli lopulta vain puhelinsoiton päässä ja se saapui paikalle siististi ja suloisesti pedattuna pahoittelujen kera. Eka reissupäivä tuli valitettavasti vietettyä autovuokraamossa, ja oltiin niin puhki, ettei enää illalla jaksettu kuin käydä lähiraflassa pizzoilla, hakea aamupalatarpeita kaupasta ja painua unille.

Maisemat hotellihuoneesta.

Day 2

Ihanissa sängyissä paksujen pehmeiden peittojen alla nukuttiin kunnon yöunet, nam. Ja hiukanko oli ihanaa herätä näissä maisemissa! Ei viitsitty koko reissun aikana kääntää minin kelloa Islannin aikaan, joten mentiin nukkumaan iltaisin kuuden aikaan ja herättiin aamuisin viideltä :D Se sopi kuitenkin ihan hyvin kuvioon: hoideltiin aamutoimet rauhassa ja ajeltiin sitten kohteisiin ennen suurimpien turistimassojen saapumista. Koska kehuskelin hyvien yöunien jälkeen olevani aivan uusi ihminen, päätettiin ensi töiksemme esittäytyä. Prätkäreissulla aikanaan valittiin itsellemme norjalaisnimet, nyt valittiin islantilaisnimet. Ne oli siinä määrin haastavat suomalaiseen suuhun, että omamme unohdettiin jo, mutta lapsi on ollut islantilaisittain Bera vielä Suomessakin :D

Aamupala islantilaisittain ;)

Tänään on ohjelmassa "golden circle". Ensimmäisenä ajeltiin Þingvelliriin. Jo matka sinne oli ihan mieletön elämys! Ensinnäkin: lampaita ja islanninhepukoita on KAIKKIALLA. Toiseksi: mä rakastan niitä!!!! Ja vielä kolmanneksi: nää itse maisemat on henkeäsalpaavia, on vaan niin maailman kauneinta että en tiedä miten päin siinä Suzukin penkissä olisi! Lampaita on muuten joka paikassa ihan irrallaan, että niitä kannattaa ajaessa varoa. On sielä aitauksiakin, mutta yhtä kaikki lampaita on aina aidan molemmin puolin?! :D

Itse Þingvelliristä löytyy siis Amerikan ja Euroopan mannerlaattojen yhtymäkohta. Aika jänskää loikkia mannerlaatalta toiselle :D Hienoinen pettymys oli, kun julisteessa kerrottiin että tyypit on kaivaneet sen kuilun kaivurilla siihen :O No ehkei ihan kaivanut, mutta kai sitä on paranneltu turistiystävällisemmäksi. Maisemat Þingvellirissä on kyllä hienot, mutta siellä oli myös ihan liikaa hanhenkakkaa :D Tarkoin sai kytätä mihin jalkansa laittaa jos ei halunnut astahtaa kääryleeseen, yak. Käytiin vähän kiertelemässä ympäristöä ja löydettiin myös hassu todella pikkuruinen kirkko.

Tässä ne sitten kohtaavat: Eurooppa ja Amerikka. 

Þingvelliristä ajeltiin Geysirille. Olihan se melkoinen turistirysä, mutta onhan tää nyt vaan ihan ainutlaatuinen kohdekin. Ihan käsittämätöntä että sitä vettä vaan syöksyy sieltä maasta metrien korkeuteen :O :O Siis sanoinko jo että ihan käsittämätöntä!! Tosi makee mesta. Geysirillä lounastettiin, taas pizzan merkeissä. Täytyy sanoa, että jos italialaisia pizzoja yleensä kehutaan, niin itse en kyllä perusta puoleksikaan niin paljon kuin islantilaisista vastineista. Nää todella osaa tehdä pizzaa täälä. Muutakin ruokaa ois toki voinut välillä ottaa, mutta ne olisi pitänyt sieltä kauha ja pala kerrallaan pyytää tiskin takaa. Ihan liikaa sosialisoimista, ei pysty ;)

Geysiriltä sitten vielä Gullfossin putouksille. Putoukset on kai Euroopan suurimmat, mutta koska nää tyypit kävi viime kesänä Iguazussa, niin koon sijaan ihailtiin Gullfossissa enemmänkin sen kauneutta. Vesi on tosi puhdasta ja putoukset ovat mielettömän kauniin siniset! Muutenkin luonto on puhdas ja turmeltumaton, tosi ihana paikka.

Gullfoss <3

Gullfossilta kotiin ajellessa nähtiin lisää kaikkea hienoa. Islannissa tosiaan ihan tuo ajelukin käy elämyksestä. Sattumalta osuttiin myös Kerið-kraaterijärvelle. Meinattiin ensin ajaa ohi, koska tielle ei varsinaisesti käy ilmi mistä nähtävyydestä on kyse, mutta onneksi kiepattiin uukkarilla ympäri ja palattiin tarkastamaan asia. Tosi kaunis paikka, ja erikoinen! Jälleen.

Kraaterijärvi, tosi erikoinen ja kaunis!

Hotellilla tehtiin maittava kotiruokaillallinen, jotta Bera sai pötkötellä lattialla ja leikkiä, eikä tarvinnut nököttää vaunuissa ravintolassa. Ruoka oli hyvää, ainoa huono puoli tässä itse tekemisessä on se, että joutuu tiskaamaan ;) Mahtava päivä, tuskin maltetaan odottaa huomista!

Day 3

Aamusella lähdettiin heti noutamaan GPS-jäljet kokoelmiimme. Oli kova tuuli, tai niin me ainakin luultiin vielä siinä vaiheessa. Myöhemmin selvisi, että Islannin mittakaavassa kyse oli vasta lempeästä pikku kesätuulahduksesta :O Juoksulenkin jälkeen lähdettiin tutustumaan Reykjavikiin. Oltiin niin ajoissa liikkeellä, että lounaan saaminen osoittautui mahdottomaksi. Jouduttiin tyytymään brunssiin ulkosalla, mutta pääasia että jotain saatiin vatsojen pohjille. Reykjavik on aika pieni, ja tuntuu että varsin turistiorientoitunut kaupunki. Mutta ihan kiva sellainen kuitenkin. Mitään erityistä kerrottavaa Reykjavik-päivästä ei kuitenkaan oikeastaan jäänyt. Mielenkiintoista oli nähdä mistä matskusta täällä oli talot rakennettu. Seinät ovat enimmäkseen aaltopeltiä, mikään muu ei kai kestä Reykjavikin hulluja säitä. 

Reykjavik-idylliä.

Keskustaan tutustuttuamme ajeltiin vielä Smaralind-ostoskeskukseen, jonka kehutaan olevan maan suurin. No ei täällä sitten kovin suuria ostoskeskuksia ole :D Mutta meille se on hyvä vaan. Jos olisi ollut joku hehtaarien kokoinen tähdenmuotoinen ostari, oltaisiin kuitenkin taas vietetty puoli päivää sen ympäri kävellen kuten Miamissa :'D Islannissa on tosi kallista, eikä kaupan edes ole mitään erikoista Suomeen verrattuna, joten meille jäi shoppailureissustamme käteen vain matkamuistot (avaimenperä, magneetti ja Beralle pieni pehmolammas) ja kaksi kaljaa. Iltaa kohti tuuli yltyi jo vähän hurjempiin lukemiin. Meiän apartmentissa ylimmässä kerroksessa se kuului ja tuntui aikalailla. Ilta vietettiin siis hotellilla ruokaa laittaen ja lattialla kolmistaan höpötellen.

Day 4

Tänään olisi tarkoitus mennä Landmannalaugarin kuumille lähteille, eli sisämaahan siis. Ulkona on melkoinen tuuli :O Lähdetään ajoissa matkaan, ja päästään ihailemaan Islannin sisämaan merkillisiä maisemia. Tosi eksoottista ja jännittävää! No, valitettavasti matkalla tuli ilmi, että vähän liiankin jännittävää :/ Jossain vaiheessa kaikki muuttui totaaliseksi erämaaksi, maisema oli kuin jostain kauhuleffasta, ja mikä pahinta tuuli yltyi myrskyksi. Tässä kohtaa pysähdyttiin ruokatauolle ja pieneen palaveriin. Meillä oli alle nelikuinen vauva matkassa, mikä huomattavasti vähensi mun seikkailuhaluja. Myrskysäällä Islannissa on oikeesti vaarallista ajaa, ja teitäkin saatetaan sulkea. Harmitti ihan pirusti, mutta lopulta päätettiin kuitenkin, että on turvallisinta kääntyä takaisin. Onneksi näin, myöhemmin kuultiin että kyseisenä päivänä sisämaassa tosiaan oli osa teistä ollut suljettuna! Ei olisi ollut mitenkään juhlallista jäädä sisämaahan jumiin vauvan kanssa ilman yösijaa, ruokaa ja juomaa, hui! Islannissa sääolot kannattaa oikeesti ottaa vakavasti. Kun Suomessa uutisoidaan "myrskystä", kannattaa kerätä irtotavarat pihalta sisätiloihin ja harkita prätkän sijaan kulkupeliksi autoa. Kun Islannissa varoitetaan myrskystä, pitää oikeesti varautua myrskyyn. Reissussa kannattaakin varautua siihen, että tiettyihin kohteisiin ei välttämättä pääse juuri ennalta suunnittelemanaan päivänä. Jos siis mahdollista, suosittelen jättämään aikatauluun pelivaraa. 

Meillä tuota pelivaraa ei ollut, joten meiltä jäi tällä kertaa Landmannalaugar ja kuumat lähteet kokematta, nyyh :( Mua harmitti ihan hitsisti ja pitkään uskoin vahvasti pilanneeni toisen reissun, koska se olin nimenomaan minä joka jänisti. Lopulta oltiin kuitenkin yksimielisiä siitä, että päätös oli ollut oikea. Ja pelkästään ajelu sisämaahan oli kyllä elämys jo sinänsä! Ne maisemat on satumaisia, erikoisia, pelottaviakin. Ei niitä sanoin tai edes kuvin oikeastaan pysty kuvailemaan. Nyt ei enää palattu Reykjavikiin, vaan olimme varanneet yhden yön majatalosta matkan varrelta. 

Maisemaa sisämaassa, no words needed. 

Me oltiin suunniteltu reissu niin hölmösti, että tokavikana varsinaisena reissupäivänä oli tarkoitus ajaa Vatnajökulliin, ja vikana päivänä sieltä suoraan lentokenttähotelliin asti, mistä aamulla aikaisin lähdetään kentälle. Tämän päivän kokemusten valossa alkoi aika isosti jännittää päästäänkö ikinä Vatnajökulliin ja seuraavaan hotelliimme asti, ja varsinkin päästäänkö sieltä ajoissa takaisin lentokentälle! Sään lisäksi jännitti muutenkin tulevat piiiitkät ajorupeamat Beran kanssa. Ilta kytättiin päät kuumina säätiedotuksia ja varoituksia road.isistä. 

Day 5

Aamulla lähdettiin sitten taittamaan pitkää ajomatkaa kohti Vatnajökullia. Tuuli oli paikoittain tosi hurja, ja ajaminen vähän jännittävää. Jossain kohtaa tuulet olivat parhaimmillaan 35 m/s, kapua siinä sitten Suzukilla vuoristoteille ajelemaan :O Mutta niin me tehtiin :D Islannissa pelkät ajomatkat ovat jo olleet elämyksiä, niin oli tämäkin! Suosittelen todellakin ajelemaan pitkin rannikkoa ja hämmästelemään maisemien vaihtumista silmänräpäyksessä. Välillä näytti siltä kuin oltaisiin ajettu jossain avaruudessa, niin erikoisia maisemia! Ei ihme, että täällä on kuvattu vaikka mitä leffoja ja sarjoja. Lisäksi nähtiin ainakin laavadyynejä, rentukkapeltoja, vihreitä vuoristomaisemia lampaineen ja hevosineen, ja tietysti jäätiköitä! Kuvia ois pitänyt ottaa noin joka kolmas minuutti, mutta niin useisiin pysähdyksiin meillä ei Beran kanssa ollut varaa, eikä tiellä olisi kyllä ollut pysähdyspaikkojakaan. Iso osa näkemästään piti siis vaan visusti tallentaa muistojen kätköön. Tuntui kyllä että kätkö täyttyy!! 

Hepukat <3

Tänään nähtiin myös reissun ehkä suosikkikohteemme, Jókulsarlon. Siis jäätikkölaguuni, jossa jäätiköltä irronneet lohkareet uiskentelevat. Sää oli tänään tosi kehno, tuuli ja satoi aivan vaakaan, oli tosi karmivan kylmä, mutta tää oli silti NIIN HIENO!!! Ihan mielettömän hieno! Satumaista, jälleen kerran. Onneksi tultiin, vaikka ajamista olikin aika tavalla. Vaikka mikäs noissa maisemissa on ajellessa <3

Jókulsarlon, täältä nyt ei yksi kuva riitä mihinkään, mutta menkää itse katsomaan!!

Pidettiin jonkin verran taukoja, ja huoltoasemillakin vietettiin helposti tunti tai pari. Beran piti saada syli- ja leikkiaikaa, se on vaan hyväksyttävä vauvan kanssa reissatessa. Illalla päästiin kuin päästiinkin perille seuraavaan yöpaikkaamme Fosshotel Vatnajökulliin. Islannissa yöpyminen on muutenkin sesonkiaikaan järkyttävänhintaista, mutta tää oli pahin kaikista. Maksettiin yhdestä yöstä jotain 250 euroa :O :O :O Hotellilla ei ole kilpailijoita ihan lähimaastossa, voi pyytää mitä tahansa. Tuohon rahaan odotettiin silti ihan priimaa. Maisemat olivatkin hienot ja huone oikein siisti ja mukava, mutta etukäteen pyytämääni vauvansänkyä huoneesta ei löytynyt. Menin sitä pyytämään, ja se tuotiin, mutta patjaa ei heillä tuohon rahaan ollut vauvalle tarjota. Jätin hieman palautetta. Hotellin ravintolassa maistettiin vihdoin lammasta. Ei kumpikaan liiemmin välitetä lampaasta, mutta arveltiin että islantilaiset osaavat ehkä valmistaa sitä hyvin. Paikallista pitää kokeilla. Todella hyvää se olikin! 

Oooooohhhhhh ja vau ja kaikki muut ylisanat! Mikä päivä! Onneksi saadaan ajaa huomenna tää reitti uudestaan :) 

Nää maisemat!!!

Day 6

Tänään pitäisi sitten taittaa koko matka Vatnajökullilta takaisin Keflavikiin. Hirvittää hiukan. Onneksi sää on tuhannesti parempi kuin eilen, on kirkasta ja tuulikin on laantunut. Ei siis toivottavasti jäädä matkan varrelle jumiin myrskyn takia, jesh! Jos Bera viihtyy autossa huonosti, voidaan pysähdellä ja taittaa matkaa vaikka koko yö, mutta pääasia ettei teitä suljeta, niin ehditään lennolle. Yritettiin syödä hotellilla aamiaista koko rahan edestä, mutta näin kalliissa paikassa näin hoikille ihmisille se oli mahdotonta. Oltais ratkettu. No, tehtiin parhaamme ;) 

Jäätikkö jäi taakse...

Samoin kuin nämä erikoiset maisemat toinen toisensa perään.

Paremmassa säässä maisemat näyttivät tosi erilaisilta kuin eilen. Ei siis yhtään haitannut ajella samojen maisemien halki uudestaan. Tänään ne olivat vielä hienompia!! Jäätikötkin erottuivat selkeämmin. Niin hienoa!! Seotaan! Oltiin sovittu, että pysähdellään mahdollisimman vähän napsimaan kuvia, kun matka on Beralle muutenkin todella pitkä kaukalossa istuttavaksi. Jókulsarlon oli kuitenkin niin hieno, että ei tietenkään pystytty ajamaan siitä ohi. Otettiin siis pikainen muutaman minuutin uusintakierros ihastelua laguunilla. 

Päivän toisen varsinaisen nähtävyyden valitsi Bera. Meidän ei ollut tarkoitus pysähtyä Skogafossin putouksella. Oltiinhan jo nähty Gullfoss, ja ajomatkaa oli vielä rutkasti edessä. Bera kuitenkin nosti hillittömän metelin takapenkillä juuri Skogafossin kohdalla, eikä siinä sitten auttanut ;) No ei meitä varsinaisesti haitannut :D Putous oli upea, ja oli kiva kavuta koko perheen voimin vuorelle :) Saatiin raitista ilmaa, päästiin vähän liikuttelemaan kangistuneita jäseniämme ja nautittiin ihanasta maisemasta <3 Maistuu elämältä :)

Skogafoss.

Ajomatka taittui hienosti, ei voi kuin ihmetellä tuon pienen kärsivällisyyttä. Viime hetkillä Bera kuitenkin menetti hermonsa ihan totaalisesti, mutta onneksi matkaa oli jäljellä enää 20 minuuttia. Selvittiin! Viimeinen yö vietettiin Airport inn -hotellissa. Oltiin saatu ovikoodi, jolla mennä sisään. Koodi ei tietenkään toiminut. Bera oli todella kiukkuinen, joten ei jääty taivastelemaan vaan Tia soitti reippaasti hotellin respaan. Puhelun aikana ei saatu kaiuttimesta kuuluvasta höpinästä yhtään mitään selvää, mutta väliäkö tuolla, kun ovi saatiin kuitenkin auki :D Tämä oli matkan aikana ensimmäinen hotelli, jossa vauvansänky oli valmiina odottamassa, oho! (Kaikkiin hotelleihin olin sen siis etukäteen pyytänyt ja saanut vastauksetkin, että homma onnistuu... Onnistuihan se tosiaan kaikkialla, mutta aina piti olla erikseen punkkaa kinuamassa.) Tosin tästä sängystä oli yksi pääty poikki :O No, respaan on varmaan turha lähteä soittelemaan kun puheluista ei ota mitään tolkkua kuitenkaan, sitäpaitsi ollaan ihan finaalissa. Tehtiin tilannearvio, todettiin että sänky todennäköisesti pysyy kasassa yön yli, ja painuttiin peteihin. Ja pysyihän se koossa, onneksi! Airport inn oli muutenkin aika karmiva murju, mutta yksi yö menee missä vaan. 

Day 7 

Kotiin mars! Palautettiin auto ja kipiteltiin kentälle. Tarkoitus oli heittää matkatavarat ja mennä aamupalalle. Keflavikin kentällä on kuitenkin totaalisen toivoton odd-size baggage systeemi. Kaikki baggaget skannataan hihnalla yksi kerrallaan varsin huolellisesti, ja hihnoja on vain yksi. Hyvä tietysti, että ovat huolellisia turvallisuuden kanssa, mutta maassa jossa jengi matkustelee enimmäkseen rinkkojen kanssa, kannattaisi ehkä olla useampi näitä hihnoja. Tai sitten rinkat voisi ottaa vastaan ihan tavallisellakin matkatavarahihnalla... No, näin ei kuitenkaan ollut, joten jonotettiin lastenvaunujemme kanssa pieni ikuisuus. Lopulta saatiin vaunut tuikattua matkaan ja juostiin turvatarkastukseen. Sielläkin oli kiitettävästi jonoa, mutta onneksi päästiin ajoissa läpi. Sitten juostiin vessojen kautta ravintolaan ostamaan vähän aamiaista mukaan koneeseen, ja siitä portille. Ja ehdittiin! 

Lentosää oli täydellisen kirkas, ja kun Keflavikista Helsinkiin lennettäessä liihotellaan koko Islannin yli, saatiin vielä reissun kruunuksi ihailla saarta ilmasta käsin. Erityisen kiva oli nähdä ilmasta jäätiköt! Vau, vau ja vielä kerran VAU! Upea reissu!! Islanti heilahtaa kyllä käytyjen kohteiden listalla helposti kärkisijoille! Loppumatkasta oli vielä pientä turbulenssia, yak :P 

Tunnelmat reissusta jälkikäteen on kyllä edelleen huiput. Vauvan kanssa todellakin voi matkustaa :) Jesh! Hyvä että tuli tehtyä, niin uskalletaan lähteä toistekin. Islanti on ihana <3 Juuri niin hieno ja vielä paljon hienompi kuin mitä kuvittelinkin. Islanti-hulluus on iskenyt. Kuvittelin, että Islanti olisi hintansa vuoksi vähän sellainen once in a lifetime -kohde, että tuskin tulee lähdettyä uudelleen. Mutta mitä vielä, niin paljon jäi nyt hampaankoloon, että todellakin mennään uudestaan. Siis TODELLAKIN mennään. Meillä jäi kuumissa lähteissä pulikoimatta, Blue Lagoon jäi näkemättä, saari on vielä kiertämättä ja hepukoilla ratsastamatta. Jossain vaiheessa siis palaamme, se on varmaa.